Naurat minulle,
sanot: olet outo
ja naurat lisää
ja minä pidän siitä
naurusi soittaa säieharppua tai jotain hermoimpulssiviulua
syvällä sisälläni
ja minä pidän viulunsoitosta
ja hymystäsi
ja katseestasi kun katsot
sillä tavalla
että en ole varma
enää mistään
muusta kuin että
olet Illuziooni edessäni
ja kun käteni tavoittelevat sinua
ne harovat tyhjää
Repii minua voimat
kahtaalle
toinen toisaalle,
toinen toisaalle
ne minut repivät
kahteen osaan:
molemmat saavat kaksi raajaa
yhden keuhkon, yhden munuaisen
maksan ja sydämen välillä
vaikeampi valinta
muut elimet miten vaan
vahvempi saakoon pään
nyt halkaistuna kuljen
kahtaalla sisimpäni näkyy
olen vain puoli-ihminen
vailla toista puolta
Kävi viima,
puhurina puhalsi
tuli läpi oven
ikkuna paukkui
elävät ja kuolleet
pakenivat kauhuissaan
huusi suoraa huutoa:
lähde täältä!
ettei tarvitse katsella
noin rumaa naamaa
häivy, painu tiehesi!
puhurina puhalsi
vasten kasvoja
jäädytti sydämeni
Ilman sinua
minua ei olisi
mistään tuntemaan
rakkaudesta täyttymään
sisälläsi kasvamaan
Minun ja elämän välissä seisoo tuntematon tekijä
kasvoton, muodoton, äänetön epämuodostelma
65 kiloa massaa, lihaa, luuta ja nahkaa
ympärillä kyräilee luolan peikko
Turhaan pyristelen kuin lintu häkissä siipirikkona katselen
kaltereiden välistä näkyy vapaus
tie kulkijan vapaan
Täällä vain takana pitkä unohduksen kalteva pinta
epäuskon öillä kivetty
synkkä polku
näen uuden näyn, välähdyksen hämmennyn, olen hetken
sekaisin ilosta
vapaudun
minun ja elämän väli lähenee odotan, hahmotan
uutta ja ihmeellistä
on tuleva!
kaikki nyt näkyy uudessa valossa kristallin kirkkaana
loistaa illuusioni
yön valo
pimeydessä ohjaa kulkijaa
Tämä maa, tämä kaikki tämä
mitä elämänä pidetään
takana on
kun olen kuollut, kun olen kuollut
Rakkaus joka huumaa
elämän aikaan saa
suuressa ja pienessä
täytyy minun jättää
kun olen kuollut, kun olen
muistoja vailla
iloisia, surullisia muistoja
naurun
itkun aiheuttaneet
kyynelsilmät unohtaa
kun olen kuollut, kun
sata vuotta tuskin
kymmentäkään
muistoni kantaa
toisaalla hedelmää
työntää koppakuoriainen
piilopaikkaan ikuiseen
kun olen kuollut
It uo olet namina mun, wasabi hasadi kenna do
valkeat yöt, oi illuziooni, ziljoonat miljoonabiljoonat odottavat
rakkauden öitä, unettomia öitä missä yökiitäjät polttavat siipensä
auringonlaskun jälkeen
on yö täynnä odotusta
pakanoiden puuhastelua pensaikossa
kesy, kesy, kesytetty
vastus, vastus, murrettu
häivähdys ruusunpunaa, rikottuja värejä
ilmestys
älä pukeudu valkoiseen
se vetää lepakot puoleensa
Nyt yhtykää
salaliittoon Amerikkaa vastaan
vääränrahan tekijöitä, pahanpalvelijoita vastaan
valheiden syöttäjiä, propagandisteja vastaan
missä kukkahattu-tädit ja sedät päättävät
kaikesta puolestamme
nyt yhtykää kaikki
salaliittoon Amerikkaa vastaan
missä kreationistipappi, vanha nistiholisti,
saarnaa muuta maailmaa vastaan:
olet puolellamme tai meitä vastaan.
Vastaan:
olemme vastaan!
Nyt yhtykää
salaliittoon Amerikkaa vastaanTinatuopin vahakabinetissa sulavat steariinisydämet
valkoisten haamujen väritön kirjo
viinan sumentamat vahaukot ja akat
pysähtynyt aika roikkuu kuin valuvat kellot
Dalin tauluissa
olen vahaa
vahaukko naama pysähtynyt
typerään virneeseen
suupielessä sulaa vahaa
suoraan sydämestä
vannoo rakkauttaan naiselle vieressään
se on ihan sulaa vahaa
Valuu sillä silmistä vahakyyneleet
polttaa reiän pöytään
täyttymätön rakkaus
on kaikkein raskainta
Vahaukoille ja akoille viina on vahaa
musiikki on vahaa
maailma on vahaa
vahaa on tähdet
vahaa on kaikkeus
Steariinisydämet sulavat
vuotavat yössä kaipuutaan
polttavat kynttiläänsä
molemmista päistä
Älä itke Libanon
aikasi koittaa vielä
vaikenee Israelin tykit
lakkaa putoamasta pommit
marssii armeija takaisin
kaikki vääryydet korjataan
älä itke Libanon
aikasi koittaa vielä
Kulje rauhassa oliivipuulehtoon
ei kuulu enää pommien jyskettä
aseet vaienneet on
kulje rauhassa kotisi raunioille
nyt tähtitaivas on kattosi
se uuden toivon loistaa
älä itke Libanon
aikasi koittaa vielä
Savusta sininen huone
tylsistyneet naamat kittaavat olutta
pohjattomiin mahoihinsa
kurkusta alas kulauttavat kuparinruskean juoman
ja tupakat syttyvät tasatahtiin
ja hehkuvat kekäleet nuo tulikärpäset yössä
piirtävät ääriviivat näkymättömille sätkynukeille
ja ne tanssivat epätahtiin
yksi vetää savua keuhkoon posket lommolla
toinen sirosti pitää savuketta koholla
ja välillä ottaa siron henkosen
ja puhaltaa savun yläilmoihin
ja kääntää kysyvän katseensa
minun puoleeni
käännän katseeni Mobile-lehteen
siinä on jotain mielenkiintoista
aina
Haen oluen ja hakeudun itseni pariin
savuttomalle puolelle nurkkaan häpeämään
niin ettei kukaan näe, että kirjoitan
aasin nurkka on sama missä kerran
Reijo Mäkeä haastattelin
Reijo oli hauska kuten aina
Toisella puolella huonetta
toisessa aasin nurkassa
istuu yksinäinen goottimuija seuran tarpeessa
näpyttelee taikasanoja pöydän pinnassa puhelin
spiritistinen istunto kännykän kanssa
Goottimuija nurkassa hakkaa
puhelintaan, tekstaa ja soittaa
Eikö se vastaa?
Eikö se kuule?
Hautausmaalla ollaan hiljaa
se yrittää epätoivoisesti
sukulaissielujaan tavoittaa
eivät ne vastaa
sekin on vain haudasta lomalla
hiljaisuus on hiljaa
ja odottaa ja odottaa
tulijaa, tulijaa
tulijaa ja tekijää
tekijää ja näkijää
näkijää ja tekijää
kaiken, tekijää
kaiken kokijaa
kokijaa ja tuntijaa
tunteidensa ymmärtäjää
sanojensa selittäjää
On silmät siniset, silmät ruskeat toiset,
kolmannet mustat, kuoleman silmät
tuijottavat unohduksen unta
Katseen alla kuoleman
vaelluksemme matoinen
kapaloista kapaloihin
pinnasängystä sängyn pinnoihin
sidotut ranteet
nukkuu unohduksen unta
pienokainen
vanhus laskee alleen
Tiedän mistä aineet kehittyy tragedian.
Ne syntyvät kotioloissa.
On perhe, äiti ja lapset, isä
työssä kävi, jäi työttömäksi.
Tiedän missä aineet kokoon keitetään tragedian.
Ne kotona keitetään pikkuhiljaa
pienellä tulella pohjaan palamatta.
Äiti keittää, isä hämmentää,
lapset sivussa huutaa ruokaa!
Ja kissa kusee nurkkaan,
keskelle lattiaa villakoiran oksentaa
postilaatikko karhujen pesä
Tiedän missä itää siemenet murhan.
Ne kotioloissa itää.
Maahan pantiin vaihdossa kihlojen
apulantaa rakkaudettomista öistä
vettä kylmistä suihkuista
loput toisten suista
piilossa pinnan alla kasvoi
aineet tragedian
suurempaa kuin kreikkalaisten
Mutta missä on katharsis?
Mutta missä on katharsis!
On tehtävä töitä enemmän, enemmän
korkeammalle yrittää, yrittää
ylemmäksi pyrkiä, pyrkiä
yksin, yksin
työntää kyynärpäillä,
täydellisyyttä tavoitella, tavoitella
kuolemattomuutta kynsin hampain, hampain
hajoavin hajoaa kaikki, kaikki
osakkeet romahtaa, romahtaa
myynti ja kauppa, korttitalo
************runotorstain 42. haaste************
Ne tulevat juosten puolipukeissaan
valkoiset miehet, pamput kädessä, kaulassa avain
lukkoon yhteen sopiva
ne minut sitovat kuun sätein nurkkiin raajat
olen vain pieni ihminen, osat paikoillaan
siellä missä pitääkin
Ne tulevat taas pikkutakeissaan
valkoiset miehet, nokiat kädessä, kaulassa kravatti
pukuun yhteen sopiva
ne minut sitovat sopimuksin nurkkaan ajavat
olen vain pieni ihminen
siellä missä pitääkin
Etsin joka puolelta ja löysin yhtä jos toista sutturaa.
En ollut tyytyväinen tulokseen
ja lopetin neuvojen vastaan ottamisen
Kävelin pitkin kotikatua
Kupittaankatua Citymarkettiin
ostin olutta, makkaraa kyytipojaksi
ja se meni koiran ulkoiluttamiseksi
Pelasin biljardia miten sattui
se kirveli itsetuntoani
olinhan hai
puhtaaksi kynitty moneen kertaan
Katsoin keittiön ikkunasta
naapurin pihaparlamentti aloitteli
kevätkauden täysistuntoaan
kaljakassit kilisivät, koira jaloissa heilutti häntää
yön lintu musta
yli ikkunan
huoneeseeni raakkui:
Mitä siellä vielä valvot
Mene ja ota maailma
kaunis
syleilee sinua rakkaus
Pukeuduin parhaimpiini
sovitin solmion kaulaan.
Lähdin.
Korppi yön lintu
taivaalla mustat
verhot repsottavat
lensi yli huoneeseeni
nokki silmäni
Vuokra erääntyi, matka päättyi muovisen Buddhan muoto
mukulakivillä sade on rakentajan raskas käsi
kaasujalka painoi pohjaan asti taivaan yli
rakennusten pitkä rivi odottaa purkutuomiota
Cadillac on valkoinen siivetön pegasos
kopisuttaa kavioitaan vikurina, kesyttämättömänä
auringonlaskun ilkikurinen hymy
keväästä syksyyn kesä
tulen, ja jään
sirkus pisti pillit pussiin
sulki ovensa
NE SANOVAT ETTÄ JARKKO LAINE ON KUOLLUT
SE ON VALE
TÄNÄ AAMUNA NÄIN HÄNEN PUHUVAN
TELEVISIOSSA
Suljen silmäni
hidastettuna
vilahtaa
ohi elämäni
Painuvat ripset
toisiaan vasten
kuin perhosen siivet
ruusun terälehdellä
ruoste punainen
Olen kenraali.
Kirjaimet sotilaani, sanat armeijat
taisteluni kirjat
komennan joukkoni tuleen
Taistelkaa vokaalit konsonantit
lentävät lauseet pudottaa pommin
tärähtää geminaatta
kuolee kieli
syntaksi
Täyttyy ruumiista taistelukenttä
maassa mustanaan makaa
häviölle jään, piste i:n päälle
rivit suorat lakoon
Olen kenraali.
Kirjaimet sotilaani, sanat armeijat
hävitty on kirjat
joukkoni joutavat tuleen
Elämä on vaikea
ottaa omakseen
sitä rakastaa ja helliä
Sen kovuutta vasten
pehmeytesi
joustinpatjan virkaa toimittaa
Elämä on vaikea yhtälö
ratkaistavaksi neroille
ja kvanttitietokoneille
ei riitä laskentateho
edes rakkauteen
Silkkiperhonen
lähellä kuuman tulen
kantaa kivensä
ilman lävitse veden
myrskyksi nostaa maalle
On aika kuolla:
tämä ruumis jättää toisten
käsiin hellään huomaan
Katso! He tulevat varkain
ruumisvaunuilla salaa
ruumiinryöstäjät mustat sinä
lennät
kuun yli sydän!
Laskee tajunnan taso alemmaksi,
alemmaksi maata,
universumin läpi!
On aika panna maata:
lautumat laajenevat ruumiin yli
virtaa nesteet maan sisään, viimeinen yhdyntä
löysänä liha, nesteydyn
maan läpi käsi!
On aika tutustua hiekan jyvään
lähemmin tarkastella
luusormin tuntea juuret
kämmenellä mato
silmänreiästä aivojen pako!
Haluan sinua,
sinut haluan tuntea jokaisella hermonpäällä
soluni hakevat tanssiin solusi
ja ne kehräävät uuden rihman
dna:n kaksoiskierteeseen
kiertyvät raajat
universumin alkuräjähdyksen aineista
tähtien tomusta valtameri
purjehtijoina rakkaus perämiehenä
suuntaa vailla auringonlasku on majakka
taivaanrannan maalari
Haluan sinut vangita katseella
sisääni sulkea
polttaa kuvasi tajunnan joka tasolle
suunnistaa vartalosi maamerkkien mukaan
ilman kompassia, karttaa, kvadranttia, vain sydämeni mukaan
uskaltaudun aavalle merelle
tähtien väliseen avaruuteen
To boldly go
where no man has gone before
Sinut haluan, sinut haluan
nuolla puhtaaksi neitsyeen tähdistöksi
yötaivaalle osoitan orastavan rakkauden keskipisteen
pyörimään pääni ympäri
keskellä olemaan sitä
vaakakupeissa sydän painoton
