Kertomus laajakaistan siirtämisestä toiseen osoitteeseen.
Olet soittanut :n asiakaspalveluun, jos asiasi koskee matkapuhelin plaa plaa niin paina numeroa yksi jos puhelin- tai laajakaista plaa plaa niin paina numeroa kaksi....piip. Hyvä asiakkaamme, jonotusaikamme on tällä hetkellä noin kymmenen tuntia, jos jäät odottamaan yritämme palvella mahdollisimman pian.
Olin muuttamassa. Tieto uuden asunnon varmistumisesta oli viivästyttänyt siirtoilmoituksen tekoa. Nyt olisi kaksi viikkoa aikaa muuttoon, mutta kun päivässäkin saa laajakaistaliittymän toimimaan niin kyllä se pitäisi saada siinäkin ajassa. Näin ajattelin. Asiakasystävällinen asiakaspalvelu, kuinka voin auttaa, heleä naisääni vastaa.
-Tuota noin, asiani koskee liittymän siirtoa. Olen muuttamassa ja nettiyhteys pitäisi saada uuteen paikkaan toimimaan samalla kun se vanhasta katkeaa.
-Kerrotko henkilötunnuksesi.
Kerroin ja kertasin useaan otteeseen asian tärkeyttä, sen on toimittava heti. Neiti Vaasasta (olin lopuksi kysynyt mistä hän vastasi kun tiesin operaattorillani olevan useamman asiakaspalvelupaikan) lupasi sen olevan toiminnassa silloin, tuli luvattua selvästikin vastoin parempaa tietoa.
Muuttopäivä tuli. Kamat jotenkuten paikoilleen, laatikkopinojen keskellä johtojen sekamelska. Piuhat kiinni ja kone käyntiin. Modeemista huomasin jo ettei linjalla tapahtunut mitään, kirosin, arvasin tämän. Modeemin buuttaus ja kaikki muut normaalit sydeemit siihen päälle kaksi, kolme, viisi ties kuinka moneen hiton kertaan eikä mitään. Kuinka mä olinkin siinä puhelinkeskustelun aikana oikeastaan sata varma, että näin käy, olisi pitänyt uhata reklamaatioilla ja ties millä jo etukäteen. No, huomenna on päivä uusi. Niin, huomenna se toimii. Suljin koneen, sillä ilman nettiyhteyttä se oli nyt kuin voileipä ilman voita tai oikeastaan paljon pahempaa, kaakaota ilman maitoa, auto ilman renkaita, uimaranta ilman auringonpaistetta, avioliitto ilman rakkautta ja ties mitä. Ei huvittanut edes pelata tai kirjoittaa. Telkusta tulee aina jotain.
Seuraavana päivänä soitin taas asiakaspalveluun. Ensiyrityksellä olisi joutunut odottamaan liian kauan joten soitin myöhemmin uudestaan, kärsivällisyyteni ei olisi kestänyt odottamista ja onneksi toisella yrittämällä pääsikin nopeasti läpi. Asia oli äkkiä käyty lävitse. Nuorehko mieshenkilö totesi sen alkavan toimia joskus seuraavalla viikolla.
-Mitä! Joskus ensi viikolla vai? Älä kuule yritä, mulle sanottiin kaksi viikkoa sitten sen alkavan toimia heti uudessa osoitteessa, piti alkaa jo eilen.
Loppukeskustelu on hävinnyt jonnekin muistiavaruuden loputtomille kiertoradoille. Viikonlopun vietin järjestellen tavaroita ärtymyksen kasvaessa, vieroitusoireet alkoivat nousta pintaan.
Maanantai tuli ja olin kahden vaiheilla: odotanko kylmän rauhallisesti, siis pystynkö odottamaan, että yhteys alkaa toimia joku kaunis päivä vai soitanko tutuille operaattorin paikalliseen laitokseen. Tein päätöksen ja etsin kännykästä erään numeron johon olin soitellut muutaman kerran järjestellessäni kavereiden nettiyhteyksien avauksia ja ongelmia.
-Pulliainen.
-Öö, onko Meriläinen?
-Mitä asia koskee?
-Eei mitään...ihan muuten vaan soittelin.
-Ei ole paikalla. Lomilla.
-Ahaa, joo, soitin tähän numeroon koska tämä oli sen numero aikaisemmin.
-Ei ole enää.
-Onko sulla antaa sen jotain numeroa?
-Ei.
-Selvä, okei, kiitti vaan moro.
-Klik.
No jo on yks saatana. Tämä homma nyt kusee. Annanpa asian olla, ei jaksa kiinnostaa.
Seuraavana päivänä samat tutut kuviot. Kone käyntiin, modeemissa ei bittien virtaa, buuttaukset, komentokehotteessa ipconfig /release ja renew ja ei muutoksia, modeemi ei saa yhteyttä, ei kättele keskuksen kanssa. Yritin soittaa parille muulle vanhalle asentajatutulle, mutta turhaan, vastaajaan meni molemmat. Aloin tiedostaa ongelman ytimen: hiihtoloma! Niin tietysti, äijät on lomilla. Nyt on tietysti turha itkeä yhteyden perään, kuka siellä nyt kerkiäisi jonkun yksittäisen kaduntallaajan yhteyttä kuntoon laittaa. Jonkun jättiyrityksen linjat olisi hoidettu lennosta. Ehkä jo huomenna asiat on mallillaan...
Mitä vielä, ei tosiaankaan ollut. Tuijottaessani välkkymätöntä vihreää lediä soitin taas toiselle niistä edellispäivänä yrittämistäni ja tällä kertaa hän vastasi.
Kerroin asiani pähkinänkuoressa ja hän kehotti soittamaan suoraan työnohjaukseen, kerroin tehneeni sen ja että siellä oli eräs epämiellyttävä persoona jonka kanssa en suostu asioimaan. Sain uuden numeron. Soitin täynnä korkeampaa odotusta ja toivoa. Ei vastattu ja soitto ohjautui keskukseen.
-Saisinko jollekin työnohjaukseen.
-Katsotaan,... hän ei näytä olevan paikalla, mutta Granlund näyttää olevan.
Riemastuin, entisen työnjohtajani kanssa asioisin mielelläni, tämä oli parempaa kuin odotin. Pitkän odottelun jälkeen puhelimeen vastattiin.
-Granlund.
-No, Huhtisen Jouni se tässä, terve.
-Terve, terve. Mitäs sinä?
-Kuule, nyt on kriittiset hetket käsillä. Tuli muutettua ja nyt netti ei ole ollut toiminnassa viikkoon. Pitäisi äkkiä saada pelittään kun luvattiinkin.
-Odotas vähän, kerrotko osoitteen.
Kuulen näpyttelyä, jotenkin tunnen luissani ettei asiat suju niin kuin haluaisin.
-Joo, täällähän tämä näyttää olevan. Se on kuule meidän verkkorekisterissä, eikä me voida tehdä mitään ilman työmääräystä. Sieltä on nyt sakkia lomilla ja se näyttää juuttuneen sinne.
-Siis, tänään ei vielä ala toimia?
-Heh, no ei nyt millään. Nyt on keskiviikko, joskus maanantaina...
-Älä nyt...jupinaa...mitä ihmettä. Ennenkin saatiin kytkennät suitsait, tost noin vaan.
-Joo, niin saatiin, mutta nyt on asiat muuttuneet. Ei voi mitään ennen kuin työmääräys tulee, kyllähän sä sen tiedät.
-No, niin, mutta...
-Mä voin kyl soittaa sinne ja hoputtaa niitä, että jos se vaan yhtään auttaa.
-Joo, kiitos, ei kai siinä sit mikään auta.
-Tästä numerosta sut saa kiinni jos tarvitsee olla paikalla. Siellä pitäisi kyl olla kuvat kytkennöistä. Sen verran uudehkoja taloja.
-Joo, sieltä tulee kaiketi sit tekstiviesti kun se on kytketty.
-Mä soitan sinne verkkorekisteriin ja varmaan se perjantaiksi alkaa toimia.
-Ok, kiitos vielä, moro.
-Moro.
Torstaina oli kuitenkin pakko yrittää samoja monta kertaa koitettuja kuvioita. Ei noussut, linja ei noussut. Taas yksi päivä ilman nettiä, saa luvan olla kyllä viimeinen. Jaksoin sentään kokeilla kirjoittamista, yritin kirjoittaa siitä millaista on elää yli viikon ilman nettiyhteyttä. Sanalla sanoen, se on yhtä HELVETTIÄ.
Perjantai-iltapäivänä tuli tekstiviesti.
* *Paskamaisen kohtelun eräs puoli * *Liittyy Risto Niemi-Pynttärin Talviseen irrotteluun* *
***Korjaus edelliseen, olinkin myöhään liikkeellä eikä ehtinytkään mukaan, saipahan ainakin kirjoitettua***
