torstaina, toukokuuta 26, 2011

Ja siitä mihin kuun oranssi loppui alkoi sininen hämärä, joka kauempana sekoittui yön mustuuteen. Kuun poikki saatoi havaita lentävän jotain, ehkä lepakoita tai pääskyjä, jotka taitavasti nappasivat seisovan veden yltä hyönteisiä poikasilleen, joiden katkeamaton piipitys mökin räystään alla olevassa pesässä ilmaisi saaliinhaussa oleville vanhemmille jatkuvaa nälkää.



*******runotorstain 208. haaste*******

"Aurinko laski. Se oli tehnyt pitkän päivätyön ja oli väsynyt. Kuu kipusi vuorostaan taivaalle ja jäi sinne oranssisena möhkäleenä. Ilta illalta sen valo oli vain voimistunut. Nyt se oli täysi, ja vain kuin ihmeen avulla se tuntui pysyvän veden yllä. Se oli kuin lyhty tai valtava karnevaalipallo, ja se hehkui ja näytti siltä kuin siitä olisi sinkoillut kipunoita tyynen veden pintaan. Laaja hiekkaranta oli hiljainen." Merja Otava, Priska (1959; WSOY 2001 : 5.)