tiistaina, helmikuuta 26, 2013
maanantaina, tammikuuta 16, 2012
torstaina, toukokuuta 26, 2011
Ja siitä mihin kuun oranssi loppui alkoi sininen hämärä, joka kauempana sekoittui yön mustuuteen. Kuun poikki saatoi havaita lentävän jotain, ehkä lepakoita tai pääskyjä, jotka taitavasti nappasivat seisovan veden yltä hyönteisiä poikasilleen, joiden katkeamaton piipitys mökin räystään alla olevassa pesässä ilmaisi saaliinhaussa oleville vanhemmille jatkuvaa nälkää.
*******runotorstain 208. haaste*******
"Aurinko laski. Se oli tehnyt pitkän päivätyön ja oli väsynyt. Kuu kipusi vuorostaan taivaalle ja jäi sinne oranssisena möhkäleenä. Ilta illalta sen valo oli vain voimistunut. Nyt se oli täysi, ja vain kuin ihmeen avulla se tuntui pysyvän veden yllä. Se oli kuin lyhty tai valtava karnevaalipallo, ja se hehkui ja näytti siltä kuin siitä olisi sinkoillut kipunoita tyynen veden pintaan. Laaja hiekkaranta oli hiljainen." Merja Otava, Priska (1959; WSOY 2001 : 5.)
maanantaina, joulukuuta 20, 2010
maanantaina, joulukuuta 13, 2010
Myrskyn jälkeen blues
Mä matkaltani himaan saavuin
kotiin veden valtaamaan
keittiö makkari olohuonekin
pois pyyhitty oli perhekin
rakkaat isä äiti koira
nyt vanha musti muistois
puree haukkuu räksyttää
pakoon päästää konnatkin
vaiennut piru parka
soi vain blues arka
lahoo kuisti kaatuu seinä
hajoo muisti maatuu heinä
soi enää blues arka
joutomaata vain sarka
vaiennut on piru parka
**********runotorstain 188. haaste**********
sunnuntai, marraskuuta 28, 2010
lauantaina, lokakuuta 16, 2010
Cheese
Minä tuijotan suoraan katsojaan
istun tai seison sisällä tai ulkona
yrittäen olla hymyilemättä
koska se näyttää typerältä
olla vangittuna ikuiseen virneeseen
siinä suhteessa ikuiseen
kuinka kauan kestää
bittien virta kyberavaruudessa
ennen kuin hymy hyytyy eli haihtuu
ajan hämärään
mutta en voi itselleni mitään
kun kuulen cheese
**********runotorstain 180. haaste**********
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
