Haiku #106

Yksi uskaltaa
toinen elä laisinkaan
yhtä elämää

Ja siitä mihin kuun oranssi loppui alkoi sininen hämärä, joka kauempana sekoittui yön mustuuteen. Kuun poikki saatoi havaita lentävän jotain, ehkä lepakoita tai pääskyjä, jotka taitavasti nappasivat seisovan veden yltä hyönteisiä poikasilleen, joiden katkeamaton piipitys mökin räystään alla olevassa pesässä ilmaisi saaliinhaussa oleville vanhemmille jatkuvaa nälkää.



*******runotorstain 208. haaste*******

"Aurinko laski. Se oli tehnyt pitkän päivätyön ja oli väsynyt. Kuu kipusi vuorostaan taivaalle ja jäi sinne oranssisena möhkäleenä. Ilta illalta sen valo oli vain voimistunut. Nyt se oli täysi, ja vain kuin ihmeen avulla se tuntui pysyvän veden yllä. Se oli kuin lyhty tai valtava karnevaalipallo, ja se hehkui ja näytti siltä kuin siitä olisi sinkoillut kipunoita tyynen veden pintaan. Laaja hiekkaranta oli hiljainen." Merja Otava, Priska (1959; WSOY 2001 : 5.)

haiku #105

Lasten naurua
uunissa paistuu pulla
rakkautta koti



*******runotorstain 189. haaste*******

Myrskyn jälkeen blues

Mä matkaltani himaan saavuin
kotiin veden valtaamaan
keittiö makkari olohuonekin
pois pyyhitty oli perhekin
rakkaat isä äiti koira

nyt vanha musti muistois
puree haukkuu räksyttää
pakoon päästää konnatkin
vaiennut piru parka
soi vain blues arka

lahoo kuisti kaatuu seinä
hajoo muisti maatuu heinä
soi enää blues arka
joutomaata vain sarka
vaiennut on piru parka



**********runotorstain 188. haaste**********

haiku #104

Isänmaa rakas,
valtio yhtenäinen
Karjala takas!



*******runotorstain 186. haaste*******

Cheese

Minä tuijotan suoraan katsojaan
istun tai seison sisällä tai ulkona
yrittäen olla hymyilemättä
koska se näyttää typerältä
olla vangittuna ikuiseen virneeseen
siinä suhteessa ikuiseen
kuinka kauan kestää
bittien virta kyberavaruudessa
ennen kuin hymy hyytyy eli haihtuu
ajan hämärään
mutta en voi itselleni mitään
kun kuulen cheese



**********runotorstain 180. haaste**********

####

astioiden kilinää taustalla sateessa
kävelevät ihmiset sateenvarjoineen
linja-autoissa ja ihmiset niihin
tungeksivat ja niistä poistuvat
raskain askelin eteen kääntyilevät
autot pakotetut väistämään jalankulkijoita
polkupyöräilijöitä ilman valoja ajavat tupakan savussa
puheensorinaa naurua kassakoneen loputonta raksutusta kun
raha kilisee rahaa vasten ja varten ja vaihtaa omistajaa
ja ääni joka syntyy kun ruokailuvälineet veitsi ja haarukka
työskentelevät lautasen lumilakeuksilla lihavat
parfymoidut naiset tummien miesten himon kohteina punaisiksi
vaihtuvat liikennevalot pakottavat niistä ehtimään ehtimään
alati ehtimään ennen loputonta harmautta pyörivät mainospylonit
onnellisuuden paratiisiin johtavat liukkaat itkusta märät
kadut juhlaliputuksessa voi melkein unohtaa itsensä
sateenvarjon alla Cherbourgissa
autioituvan torin laidalla
viimeinen kukkakauppias
ja pimenevä ilta



************runotorstain 178. haaste************