Elämäni on varjo
joka jo luontoon sulanut
ottanut puun hahmon
maan aineet imenyt itseensä
Kurkottaa se lehteviä käsiään
syliään aukaisee
huokaa ja kuiskii hiljaa
pimeydessä
Tallatut polkuni
jo kohta ruohoa
kotia
umpimetsää
***runotorstain 67. haaste***
En jaksa,
en jaksa välittää,
välittää saasteesta.
Mieluummin kirjoitan runoja
kuunnellen Led Zeppeliniä
Babe I'm Gonna Leave You
Roskiksesta tursuaa viikon tähteet
liian pitkä on matka taloyhtiön lajittelupisteelle
missä on kaukosäädin
missä lasini
tyhjä on pullo
sydämeni
*runotorstain 64. haaste*
Maanantain ylitsekäymättömät vuoret
kullanetsintää.
Tiistain alamaista tiheikön rämmin
hetteiköiden silmissä jalat.
Keskiviikon helpotuksen harhaa
päätä isken seinään.
Torstain toivosta nostan jalkaa
lyijypainot nilkoissa.
Perjantain neitsytmorsiamen kätketyt kasvot
pitää piilossa viikonlopun salat yhä uudestaan.
Lauantain ruumis
sunnuntain hautaan rattaiden kitisevä pyörähdys.
*******runotorstain 63. haaste*******
Tule vai suus tyhjä
saisi mennä tätä
hetkeä kitaansa
nielemättä
tule hetki seuraava
täytä tehtäväsi vääjäämättömyys
kuroa umpeen nyt
tämä hetki täyttymys
käsillä tulevaisuuden
tuntematonta raota
salaisuutesi esirippua
hetkestämme erottaa
tulevasta epätietomme
kauhu
tule vai suus suljet
iäksi jätät
pimentoon
tämän hetken varjoon
****runotorstain 62. haaste****
Verta kadut,
kuraa kansa, saappaan alla
uhmaa
kenraalit jo pakosalla
punaiset kaavut valuvat verta
Katso Buddha
munkkisi puoleen
verissä päin, kuolleet
tappavat luodit
veressä punaiset kaavut
Verinoroista joki
valtamereen yhtyy
nousee maasta
uusi Burma
auringon punassa
vapautuu kansa
Kirkonkellot soittaa surumarssiaan
sade kastaa maan
kastuneet surijat mustissaan
arkkua kantaa vaan
On äiti maan kohtu aukaistu
syystä saapuvan
kuolleen valkaistu
haamu lakanan
Lepattavat märät pielukset
kukkameren keskellä
kivikasvot pystypäiset
itkemättä siellä
Onnesta sekaisin raskaudesta
tekijöistä tuntemattomista
elää ei suotu alun ihmisen
vaan kuoli sikiö vaivainen
surmansyöksyssä veren
tuli ja lähti pienokainen
sinä itkit
itkin minä
********runotorstain 58. haaste********
12.10.1935 - 6.9.2007Teräksen kylmä syleily
tukki olkaa vasten
rentona ote
sormen koukistus
monismin voitto
tähtäimessä
hiljenee kaikki
olet minun
nyt ja aina
****runotorstain 57. haaste****
Tupperwaren ilmalukossa sihahdus
ilmojen sankarit aromit säilyneet
käyvät kimppuun
makkaramuumioiden hikoilevat kalmot
huokaavat helpotuksesta:
Vihdoinkin!
Minigrip eskimo ja jää kukka
vihanneslokerosta itää juuret
freonista pavunvarsi
pakkasessa
jääpartaansa kasvattaa
menneiden kesien sato
kylmillä puikoillaan sydänlihan lävistää
vanha rakkaus
säilyttämisen pakosta
tuore on huomisen mauton
jääkaapin maku
600g naudan sisäpaisti
1-2 sipulia
1 valkosipulinkynsi
2 tl öljyä
2 porkkanaa
(herkkusieniä)
1 dl hillosipuleita
400 g yrtti-tomaattimurskaa
3 dl punkkua
3 dl vettä
1 lihaliemikuutio
1 tl timjamia
0.5 tl suolaa
0,5 tl mustapippurirouhetta
maizenaa suurusteeksi
Hauduta pata uunissa 150° 1,5-2h.
Tarjoa perunoiden tai riisin kera.
Lyhyt on
jäätelön kesä
kestä ei
kun jo poissa on
salmiakki minttu
mansikka vadelma mustikka
mango päärynä nougat
himon sulamat
valuvat vaniljat
suupielestä makeat
sotkevat
sormet tahmeat
langennut tötterö
kärpästen herra
***runotorstain 52. haaste***
Oltiin eri mieltä.
Viikon hiljaisuuden jälkeen
sanomiset sanottu!
Auringonlaskun jälkeen
yön mutapainissa
hämärään vihkiytyneet neitsyet
vuodattavat vertaan
ensimmäiselle Draculalleen
tylpälle seivästäjälle
sur-rur-rur
Yön mutapainissa
aviovuoteessa
viimeinen taisto
rintamalinjojen vedossa
kalsareista ponnahtaa muna
tarpeeksi kypsyneenä
komennetaan takaisin
kääntyvän kyljen
tirinässä
säikeet pääkopan hiilloksessa
istahdan tietokoneen ääreen
***************runotorstain 50. haaste***************
Rakkauden loppumisen jälkeen
rakkaus nousuvettä
haaksirikkoisen
autiolta saarelta kantaa
tuulesta rakentaa pesän
makuusijan
janosta veden
Yksi on yksin
nollan ja kahden välissä
yksi vain
enemmän nollaa
yksi kahta vähempi
yhdellä
raskas on taakka
seistä yksin
edessä äärettömän
aloittaa lukujen
loputon luku
voi tietokoneiden
helppoutta!
valita täytyy vain
nollan ja yhden väliltä
ihmiselle yhdestä liikaa
jos pitäytyisimme yhdessä
pelastaisimme maailman
*runotorstain 48. haaste*
Ennen aamu-uutisia iltaruskon viimeiset
hengenvedot kranaatin silpomin keuhkoin
korisi tuskissaan
yön jo laskettua
samettipeitteensä
aavikon viimeiselle karavaanille
syntymän ihmeellinen odotus
keitaalle valoin öljysoihduin
läpättävin etsivät tietään
kutsutut ja vain kutsutut
kaltaisensa köyhät ritarit
panssareissaan
epäilyksen kadottamin
sydämin
Päättivät johtajansa
väärää valtuutusta kumartaa
ojentaa aseensa
tykkien sojottaa
ampua lastinsa
aseteollisuuden lobbareille
antaa periksi
tyhjentää suolensa
Ennen aamuauringon ensisäteitä
palmunlehdissä
ilmaan kirjoitettu
kuolemanterveiset
rakkikoiran suusta
Babylonian syntymättömien
lasten veri
vettä hiekalle
En ole koskaan digannut Nightwishiä, mutta uusi sinkku uudella laulajalla kuullostaa hyvältä. Odotankin levyä mielenkiinnolla.
On lähdettävä
lopetettava turha valitus
poliitikkojen eduntavoittelusta
kansan syvät rivit haluavat päästä eroon
on lähdettävä
rakentamaan tämä maa uudestaan
Huomisesta on lupa odottaa parempaa
vallanpitäjien toimet
suurennuslasin alla
voi olla kuuma kansan paisteesta
palaa liha
polttomerkki tulla perseeseen
Ja kun saamme parempaa aikaa
itsellemme rakennamme linnamme
unelmiimme, kuka minnekin
on lähdettävä
rakentamaan tämä maa uudestaan
Mutta älä anna auringon laskea
ennen peruskiveä
älä odota ensimmäistä siirtoa
tekojen virtaan on lähdettävä
Tähän sijani saanut,
yksin odotan
josko huomenna tulisivat vihdoinkin
antaisivat ajan pysähtyä
virran seisahtua
Missä viipyvät, missä ovat kippari
ja kansimies
eivät vielä näy
kotina kaloille vain
hampaat ajan jauhavat
Ei noussut nokka ulapalle
..............................auringon mukana
ei jokea noustu ylös
ei tuulta tervehditty hei
............................ei
missä ovat kippari
ja kansimies
Kotilot mosaiikkia
muuraavat ikiaikaista
kreikkalaisten mytologioista
kivettyneet kuvat
piirtyvät pohjaani
Missä ovat kippari ja kansimies
ei rantaviivalta hiekanjyvää näy
Kiukku nostaa päätään
kädet hermoratojen langanpäissä sätkynuken nykivät
hakevat sijaa, tilaa ympäriltään
raivaavat
puristuvat nyrkit etsivät kohteita
Jalka nousee jalan päälle
paino ja potku seinään
Raivo kasvaa pään sisältä hallitsemattomien eleiden sarjatulta
täydeltä laidalta
saavat tavarat kyytiä
ei säästy kukaan
villakoirat vilistävät pitkin nurkkia
telkkari saa siivet alleen
Lamaantuminen
tajunnan ylittävän
ihmetyksessä
***runotorstain 45. haaste***
*******toinen yritys*******
Hiilikaivoksen kätköissä metsä
jättiläispuut ja sammaleet
taivasta tavoittaa ikiyössä
kasva ei runko
ei tuulessa värise lehdet
vaiennut laulu puiden
vankina metsän henki
loppunut on elämä
kivettynyt metsä kuiskii muinaista rauhaa
vastustaa ajan mahtia
missä hiili ikuisuuden lyhyt mittaaja
Tallaamme
konttaamme
maistamme
haistamme
nielemme
hengitämme
tunnemme
eritämme
suollamme
huollamme
unissamme
näemme
ja emme näe
alennusmyyntien
kaaoksessa
hikisiä hintalappuja
viimeiseksi
*******runotorstain 43. haaste*******
Talvirenkaat kesärenkaiksi vaihtuu
muuttolintujen vanavedessä bongareiden vaatetus.
Lumiraja karkuun sulaa pohjoiseen
jäihin pudonneiden rumentamat tilastot
täyttävät uutislähetykset.
Suruvaippa herää kohmelostaan
katupölyssä yskimme ainaisen
kevät neitsyen verta
11.11.1922 - 11.4.2007Aaameeerikaa
the land of the free and the home of the brave
punaniskat, kukkahattutädit, silikonitissit
päässä pissit
eläkesäätiöt yritykset vei
Aaameerikaa
juntti takapajula
sotimassa toisten mailla
demokratian nimessä
Yuesei, yuesei
kaiken vei
rahat tai henki
olet meitin renki
Onko se
..............aamunkoi
mikä mieltäni hyväilee
...........................ensisäteillään riisuu minut
aseista
..............ennen päivän tuloa
huomata elävänsä!
*****runotorstain 40. haaste*****
Aivot kotina
minäkuvaa kasvattaa
kauniin kuvaston
esille manaamana
kyltymättömyytenäIlkivallasta majaton maa
ystävyydettömyydestä sydämetön syli
Väkivallasta hylättyjen ero
rakkaudesta kahlehdittujen koti
Kuuletko urut Purcell? The poet wishes well
Albinoni adagio g-molli
Kevät, kesä, Vivaldi syksy ja talvi
Bach peruukki kontrapunkti
soita toccata fuuga, d-molli
Händel onko vesi musiikkia?
Vieläkö sinfonia Haydn, näitkö näyn?
Mozart lapsinero
näytä meille kuolevaisten ero
Beethoven kova jätkä
sytytä sinfoniasta sätkä
Paganini soita toista viulua
Schubert taasko liediä
sävellä valmiiksi sinfonia
Rossini leikkauta Sevillassa tukka
varasta harakka
Berlioz ota oopiumia
mestauslavalla fantastinen sinfonia
Mendelssohn mene naimisiin kesäyönä
Chopin pimputa pianoa
Liszt unkarilainen rapsodia
Wagner ratsasta valkyrialla
Verdi dies irae!
dies illa Aida
Gounod ja Faust
hautajaismarssilla sätkynuket
Borodin kemisti ja sunnuntaisäveltäjä
Brahms aja parta, tanssi unkarilainen
Tanssi makaaberi Saint-Saëns, aja parta kans
Bizet Carmen helmenkalastaja
Bruch maista fantasiaa skottilaista
Musorgski yö autiolla vuorella näyttelykuvia
Tšaikovski särje pähkinä joutsenlammella
Dvořák uudesta maailmasta
Grieg aamutunnelmassa vuorenpeikkojen luolassa
Janacek kirjoita kirje
Elgar ole arvoituksellinen
Puccini sävellä ooppera
Mahler titan lajinsa viimeinen
Debussy ja fauni
upposi katedraali
Sibelius kumoa pikari
palaako sikari, soita Finlandia
Holst oletko tällä planeetalla?
Ravel missä ero
peilissä Bolero
Bartók puhuiko Zarathustra mikrokosmos?
Stravinski löytyykö kevätuhria?
Prokofjev Pekka ja susi
Orff särkeekö nuppi
ota Carmina Burana
Shostakovitsh onko toista
sinfoniaa nro. 14?
Kirjoitan luonnosta
meren rannalla havupuu pari
kalliolta katselen
jäistä rantaa
rannassa hiekkaa
hiekassa hiekan jyvä
se olen minä
Kirjoitan luonnosta
sulassa ja sovussa jäiden keskellä havupuu
tunnistamattomien vesilintujen
parvet ryhmittyvät ohimarssiin
kenraali etunenässä rinnassa prenikoita
hanhensulkaa lippaan
läppään hyttystä
Kirjoitan luonnosta
luonnon oikkujen kirjoa
aikainen kevät herätti
maaliskuun
ensimmäisen hyttysen purema
kutiaa kädessä
luonnon rauhassa sulassa ja sovussa
vesilintujen parvet havupuut
takin taskussa raakkuu korppi
se on minulle
Kuu älä käännä katsettasi
--------------------toista poskeasi esitä lyötäväksi
sillä olemme tottuneet näkemään
--------------------vain toisen puolesi
Yksin yössä vartioit
--------------------kierrät samaa rataa
seuranasi avaruuden musta syli
lapsesi nukkuvat
ja näkevät huomenna
Summer Wine on onnistuttu levyttämään parhaiten sitten Nancy Sinatran ja Lee Hazlewoodin päivien Natalia Avelonin ja Ville Valon toimesta. Vaikken olekaan koskaan HIMiä digannut niin täytyy sanoa, että Villen ääni sopii biisiin loistavasti. Puolasta on ennenkin tullut kauniita naisia ja Natalia on hiton hyvännäköinen, ja toimiihan se ääni hänelläkin. Kappale on lohkaistu Das Wilde Leben-elokuvasta, jossa Natalia näyttelee pääosaa.
Puutarhassa käsien kopelo
varpusen nokassa maa
mullasta
nousee mato
kiemurtelee, sätkii
nokassa varpusen uni
pyrähtelee vapaaksi
anna mennä, anna mennä
Täytyy sanoa, että Rising Son kappale saa vanhankin innostumaan, suoranaista nostalgiaa herättää. Sällit ovat omaksuneet kaikki kasarivaikutteet pieteetillä ja ne maneerit, ne maneerit... Kateellisten jorinoita on säälittävää lukea YouTubesta.
Vaiennut telakan pilli
ei ruokalaan kutsu ketään
pystyyn ruostuneet kurjet
ei ulapalle saata laivojaan
Harmaana roikkuu mieliala
tehtaan yllä
pääoman huuto
vastaa huutoon:
Kiinassa halvemmalla!
Pojan haluttomuus tehdä kakka pottaan sai mieleen mainosidean. Eräällä operaattorilla on se "melko reilua" mainoslause. Sen kampanjan jatkoksi seuraavanlainen mainos.
Pikkupoika istuu potalla, äiti tulee siihen viereen ja sanoo:
- Nyt Laurin täytyy tehdä se pottaan.
Poika katsoo alakuloisesti ylöspäin. Kuvakulma ylhäältä alaspäin.
Leikkaus autoon, äiti ajaa, poika istuu vieressä turvaistuimessa ja vääntää kakan vaippaan, äiti haistaa ja sanoo:
- Olisit tehnyt pottaan niin kuin sanoin, nyt joudut koko illan sitä hautomaan.
Poika ajattelee:
- Melko reilua...
Olet soittanut :n asiakaspalveluun, jos asiasi koskee matkapuhelin plaa plaa niin paina numeroa yksi jos puhelin- tai laajakaista plaa plaa niin paina numeroa kaksi....piip. Hyvä asiakkaamme, jonotusaikamme on tällä hetkellä noin kymmenen tuntia, jos jäät odottamaan yritämme palvella mahdollisimman pian.
Olin muuttamassa. Tieto uuden asunnon varmistumisesta oli viivästyttänyt siirtoilmoituksen tekoa. Nyt olisi kaksi viikkoa aikaa muuttoon, mutta kun päivässäkin saa laajakaistaliittymän toimimaan niin kyllä se pitäisi saada siinäkin ajassa. Näin ajattelin. Asiakasystävällinen asiakaspalvelu, kuinka voin auttaa, heleä naisääni vastaa.
-Tuota noin, asiani koskee liittymän siirtoa. Olen muuttamassa ja nettiyhteys pitäisi saada uuteen paikkaan toimimaan samalla kun se vanhasta katkeaa.
-Kerrotko henkilötunnuksesi.
Kerroin ja kertasin useaan otteeseen asian tärkeyttä, sen on toimittava heti. Neiti Vaasasta (olin lopuksi kysynyt mistä hän vastasi kun tiesin operaattorillani olevan useamman asiakaspalvelupaikan) lupasi sen olevan toiminnassa silloin, tuli luvattua selvästikin vastoin parempaa tietoa.
Muuttopäivä tuli. Kamat jotenkuten paikoilleen, laatikkopinojen keskellä johtojen sekamelska. Piuhat kiinni ja kone käyntiin. Modeemista huomasin jo ettei linjalla tapahtunut mitään, kirosin, arvasin tämän. Modeemin buuttaus ja kaikki muut normaalit sydeemit siihen päälle kaksi, kolme, viisi ties kuinka moneen hiton kertaan eikä mitään. Kuinka mä olinkin siinä puhelinkeskustelun aikana oikeastaan sata varma, että näin käy, olisi pitänyt uhata reklamaatioilla ja ties millä jo etukäteen. No, huomenna on päivä uusi. Niin, huomenna se toimii. Suljin koneen, sillä ilman nettiyhteyttä se oli nyt kuin voileipä ilman voita tai oikeastaan paljon pahempaa, kaakaota ilman maitoa, auto ilman renkaita, uimaranta ilman auringonpaistetta, avioliitto ilman rakkautta ja ties mitä. Ei huvittanut edes pelata tai kirjoittaa. Telkusta tulee aina jotain.
Seuraavana päivänä soitin taas asiakaspalveluun. Ensiyrityksellä olisi joutunut odottamaan liian kauan joten soitin myöhemmin uudestaan, kärsivällisyyteni ei olisi kestänyt odottamista ja onneksi toisella yrittämällä pääsikin nopeasti läpi. Asia oli äkkiä käyty lävitse. Nuorehko mieshenkilö totesi sen alkavan toimia joskus seuraavalla viikolla.
-Mitä! Joskus ensi viikolla vai? Älä kuule yritä, mulle sanottiin kaksi viikkoa sitten sen alkavan toimia heti uudessa osoitteessa, piti alkaa jo eilen.
Loppukeskustelu on hävinnyt jonnekin muistiavaruuden loputtomille kiertoradoille. Viikonlopun vietin järjestellen tavaroita ärtymyksen kasvaessa, vieroitusoireet alkoivat nousta pintaan.
Maanantai tuli ja olin kahden vaiheilla: odotanko kylmän rauhallisesti, siis pystynkö odottamaan, että yhteys alkaa toimia joku kaunis päivä vai soitanko tutuille operaattorin paikalliseen laitokseen. Tein päätöksen ja etsin kännykästä erään numeron johon olin soitellut muutaman kerran järjestellessäni kavereiden nettiyhteyksien avauksia ja ongelmia.
-Pulliainen.
-Öö, onko Meriläinen?
-Mitä asia koskee?
-Eei mitään...ihan muuten vaan soittelin.
-Ei ole paikalla. Lomilla.
-Ahaa, joo, soitin tähän numeroon koska tämä oli sen numero aikaisemmin.
-Ei ole enää.
-Onko sulla antaa sen jotain numeroa?
-Ei.
-Selvä, okei, kiitti vaan moro.
-Klik.
No jo on yks saatana. Tämä homma nyt kusee. Annanpa asian olla, ei jaksa kiinnostaa.
Seuraavana päivänä samat tutut kuviot. Kone käyntiin, modeemissa ei bittien virtaa, buuttaukset, komentokehotteessa ipconfig /release ja renew ja ei muutoksia, modeemi ei saa yhteyttä, ei kättele keskuksen kanssa. Yritin soittaa parille muulle vanhalle asentajatutulle, mutta turhaan, vastaajaan meni molemmat. Aloin tiedostaa ongelman ytimen: hiihtoloma! Niin tietysti, äijät on lomilla. Nyt on tietysti turha itkeä yhteyden perään, kuka siellä nyt kerkiäisi jonkun yksittäisen kaduntallaajan yhteyttä kuntoon laittaa. Jonkun jättiyrityksen linjat olisi hoidettu lennosta. Ehkä jo huomenna asiat on mallillaan...
Mitä vielä, ei tosiaankaan ollut. Tuijottaessani välkkymätöntä vihreää lediä soitin taas toiselle niistä edellispäivänä yrittämistäni ja tällä kertaa hän vastasi.
Kerroin asiani pähkinänkuoressa ja hän kehotti soittamaan suoraan työnohjaukseen, kerroin tehneeni sen ja että siellä oli eräs epämiellyttävä persoona jonka kanssa en suostu asioimaan. Sain uuden numeron. Soitin täynnä korkeampaa odotusta ja toivoa. Ei vastattu ja soitto ohjautui keskukseen.
-Saisinko jollekin työnohjaukseen.
-Katsotaan,... hän ei näytä olevan paikalla, mutta Granlund näyttää olevan.
Riemastuin, entisen työnjohtajani kanssa asioisin mielelläni, tämä oli parempaa kuin odotin. Pitkän odottelun jälkeen puhelimeen vastattiin.
-Granlund.
-No, Huhtisen Jouni se tässä, terve.
-Terve, terve. Mitäs sinä?
-Kuule, nyt on kriittiset hetket käsillä. Tuli muutettua ja nyt netti ei ole ollut toiminnassa viikkoon. Pitäisi äkkiä saada pelittään kun luvattiinkin.
-Odotas vähän, kerrotko osoitteen.
Kuulen näpyttelyä, jotenkin tunnen luissani ettei asiat suju niin kuin haluaisin.
-Joo, täällähän tämä näyttää olevan. Se on kuule meidän verkkorekisterissä, eikä me voida tehdä mitään ilman työmääräystä. Sieltä on nyt sakkia lomilla ja se näyttää juuttuneen sinne.
-Siis, tänään ei vielä ala toimia?
-Heh, no ei nyt millään. Nyt on keskiviikko, joskus maanantaina...
-Älä nyt...jupinaa...mitä ihmettä. Ennenkin saatiin kytkennät suitsait, tost noin vaan.
-Joo, niin saatiin, mutta nyt on asiat muuttuneet. Ei voi mitään ennen kuin työmääräys tulee, kyllähän sä sen tiedät.
-No, niin, mutta...
-Mä voin kyl soittaa sinne ja hoputtaa niitä, että jos se vaan yhtään auttaa.
-Joo, kiitos, ei kai siinä sit mikään auta.
-Tästä numerosta sut saa kiinni jos tarvitsee olla paikalla. Siellä pitäisi kyl olla kuvat kytkennöistä. Sen verran uudehkoja taloja.
-Joo, sieltä tulee kaiketi sit tekstiviesti kun se on kytketty.
-Mä soitan sinne verkkorekisteriin ja varmaan se perjantaiksi alkaa toimia.
-Ok, kiitos vielä, moro.
-Moro.
Torstaina oli kuitenkin pakko yrittää samoja monta kertaa koitettuja kuvioita. Ei noussut, linja ei noussut. Taas yksi päivä ilman nettiä, saa luvan olla kyllä viimeinen. Jaksoin sentään kokeilla kirjoittamista, yritin kirjoittaa siitä millaista on elää yli viikon ilman nettiyhteyttä. Sanalla sanoen, se on yhtä HELVETTIÄ.
Perjantai-iltapäivänä tuli tekstiviesti.
* *Paskamaisen kohtelun eräs puoli * *Liittyy Risto Niemi-Pynttärin Talviseen irrotteluun* *
Tässä kunnianosoitusta kasariheville videoineen päivineen.
Näillä pojilla on edessä loistava tulevaisuus...
-------------------------------vastakohdatadhokatsav
--------------------------------astakohdatadhokatsa
---------------------------------stakohdatadhokats
----------------------------------takohdatadhokat
-----------------------------------akohdatadhoka
------------------------------------kohdatadhok
-------------------------------------ohdatadho
--------------------------------------hdatadh
---------------------------------------datad
----------------------------------------ata
-----------------------------------------t
----------------------------------------ata
---------------------------------------datad
--------------------------------------hdatadh
-------------------------------------ohdatadho
------------------------------------kohdatadhok
-----------------------------------akohdatadhoka
----------------------------------takohdatadhokat
---------------------------------stakohdatadhokats
--------------------------------astakohdatadhokatsa
-------------------------------vastakohdatadhokatsav
*******************************runotorstain 36. haaste*******************************
Yli viikko ilman nettiä! Mikä kärsimys, tupakanpolton lopettaminen aikoinaan oli lastenleikkiä tämän rinnalla. Jonkinasteisia vieroitusoireita oli jo selvästi havaittavissa, esim. jurotusta, kiukkua, tuskastumista, epätoivoa, lakonisuutta, turhautumista, turtumista...hyväksyntää. Kuinka voi olla noin vaikeaa saada nettiyhteys toimimaan muuton takia? Ja kun vielä luvattiin sen toimivan heti ilman kommervenkkeja.
Tekisi mieli laittaa reklamaatio menemään operaattorilleni, mutta en viitsi entistä työnantajaa (tai sen takia juuri pitäisi) haukkua. Joka tapauksessa surkeaa palvelua. Tuollaisessa liiketoiminnassa pitäisi olla asiakaslähtöisempi ajattelutapa, muuten sitä voisi karata helposti kilpailijan syliin. Ja sitten väkeä vielä vähennetään! Heidän pitäisi sitten suoriutua kasvavasta työmäärästä. Kyllä siinä palvelu rapisee.
Jotain hyvitystä täytyy saada edes laskuun kun kuukausimaksu on 39€ ja siitä yksi viikko pois on 39-9,75=29,25€.
Kun näinkin pienessä kuviossa internet näyttelee jo noin suurta roolia, niin voin vaan kuvitella millainen kaaos siitä syntyisi kun syystä tai toisesta se kaatuisi kokonaan pysyvästi. Se olisi totaalinen katastrofi, maailmantalous menisi tyystin sekaisin, rahaliikenne pysähtyisi lähes täysin. Alkaisi mellakoita, ryöstelyä, anarkiaa. Mellakkapoliisit tulisivat pamppuineen ja kilpineen kaduille, ampuisivat vesitykeillä panssariajoneuvoistaan. Muutama ohjus karkaisi omille teilleen, pari valtiota alkaisi sotia keskenään.
Kehitysmaissa elämä jatkuisi lähes ennallaan. Luulen ettei yritykset ja valtiot ole tarpeeksi ennakoineet moista tilannetta. Teknologiauskossa on hyvä olla, epäuskolle teknologian kaikkivoipaisuudesta ei ole sijaa.
Auringon laskiessa keitän teetä itselleni, ystävälleni
katan pöydän
kaapin kätköistä löytymillä kupeilla
rikkinäiset korvat
säröilevät posliinit
menneen maailman kartta
maahan missä aurinko ei enää paista,
ei nouse koskaan enää
valaise ei tiellänsä kulkijoita
kotonansa askareet heitetty nurkkaan
pimeydessä hapuilee mökkinsä kylmiä seiniä
katonrajassa lentotunteja ottaa lepakolta
Odotan vielä ystävää.
Tee jo jäähtyi.
On ilta.
**********runotorstain 35. haaste**********
n. 1 kg perunoita
kokonainen valkosipuli
pari purkkia kermaa
suolaa
mustapippuria
valkosipulijauhoa
Kuori ja viipaloi perunat. Itse käytän raastinrautaa viipalointiin, terää kun vähän levittää saa paksumpia siivuja. Perunat leviteään isoon vuokaan tai syvälle pellille. Kuori valkosipulin kynnet, n.10-12 kynttä. Murskataan joukkoon. Maustetaan suolalla, mustapippurilla ja valkosipulijauholla. Sekoita perunoita, käy kätevästi kahdella lusikalla. Kaada kermat sekaan.
Paista 200° n. tunti, 30 min jälkeen sekoita perunoita.
Sopii erinomaisesti esim. pippuripihvien kanssa.
Kesäkuumalla Puistokadulla
asfaltti höyryten
ratissa hikiset kourat
ajotien laidalla pyörätie
tiellä autot Martinsillan valoihin
matelevat etanat tuntosarvet
kiinni melkein toisissansa
ajatukset turtuvat
silmissä utua
yllättäen ilmestys
kumarassa pyörän yllä
näkökentässä Grand Canyon
ja kalliovuoret
Mount Everestin sisarukset
painovoimaa uhmaten
fysiikan lait kumoten
vangiten kaiken huomion
sekunnin sadastuhannesosassa
jarrutin
tuntosarvet tunnustelivat toisiaan
Käydessäni Börssin ovesta sisään
lauantai-iltana varisten naurua
kylmästä palellen
kahlitsee lipunmyyjä
ilmeetön tyttö
rannekkeen käteeni lyhyen liiton kihlaksi
jäisen luukäteni merkitsee
Seuratessani vaistoani kävellen kuin harhaillen
kädessä puolityhjä lasi kuin elämän maljasta puolet tyhjentäneenä vain näön vuoksi,
siitä voisi humaltua jo heikkopäisempi
pitkin sokkeloisia soluja, salaisia sopukoita
Turun tuntemattomia katakombeja
tarkastellen kanssapelureita
etsien oikeaa kurssia pikavoittoihin
eksyn
Eivät siinä kaikessa rauhassa istuessaan huomannetkaan jäisiä luusormia (koputtivat olalle)
kuulleet varisten naurua, naisten naurulta
liitelivät mustan pellon yllä
matoja maasta nokkivat
lentoliskon muinaisjäännökset varjoina ylitsemme
pöllyttäen tuhkamme tuuleen
lumisateessa pakkasen poika pani kylmän alulle
Kannattaa aloittaa kengistä
kesällä ei hukkaannu aikaa
talvella saapikkaisiin vaivaa enemmän
ja kun paljastunut sukan verhoamat jalat
kauneuden temppelin ylväät pilarit
auttaa voit takin yltä (potkien jaloista kenkäsi)
ja nuuhkaista varoen niskaa
aistia lemmenyön saloja, kuvitella sitä kiusoittelevaa hetkeä
ohimenevää hetkeä yrittää pysäyttää
etsiytyä paidan alle
rintaliivit avata yhdellä kädellä
toisella hiussuortuvia siirrellä
hakea huulia
nuuhkia tietäsi peremmälle
riisua pois hame tai housut
vetää sukkahousut puolitiehen
varpaista kiskoa pois
etsiä kielellä peremmälle
ja kun saat takit naulakkoon
tai intohimon sanelemaan paikkaan
voit jatkaa itse siitä...
*********************runotorstain 34. haaste*********************
Aamuyöllä
peloton sotilas hiipii hiljaa
taistelukentällä
miinoitettu maasta lasten leikein,
ilmasta mielialojesi vaihteluin
jokainen askel
tarkoin harkittu
varoen, kuuntelen
herätemiinoja
vieteriukko pomppaa silmille
olen tuhon oma
Maantie kiiltävä tähtipolkuna
asfaltti yötä mustempi
kuutamossa kalpea ratsastaja
huohottaen
200 hevosvoimaa
valjastetut kuoleman airuet
syöksevät tulta
hönkivät ilmoille kuoleman katkun
Välähdys salaman laukaus yössä
henkipaton vangitsee
filmiin mustaan naulattu
DEAD OR ALIVE
Hyvää yötä
nuku hyvin
silmät sulje
pääsi paina
vasten unta
kiinni ota
vuoro viimeinen
höyhensaarille
lennät sinä, sinä
untenmailla
***runotorstain 56. haaste***
On ilveilijät jo esiintymisasuissaan
ja taikurit temppujaan tekee
helppoheikit kojuissaan
lelujaan asettelee
Liehuu liput, tuuliviirit
hälisten hyörii ihmispiirit
keiloja heittelee jonglöörit
Väkijoukossa hämmästys suuri
saapuessa kahlekuningas ja parrakas nainen
laulaa nyt trubaduuri
itkee vain pienokainen
Liehuu liput, tuuliviirit
hälisten hyörii ihmispiirit
Narrit ympäriinsä hypellen
kannua kallistellen juomari
riitapukarit tapellen
toruen heitä tuomari
Väärä kuningas kruunataan
kun karnevaaleja vietetään
nyt hyvästit lihalle heitetään
ja kuningas väärä surmataan
Liehuu liput, tuuliviirit
hälisten hyörii ihmispiirit
**Tällaista roskaa tuli kirjoitettua 15 vuotta sitten**
Lyhyt kuvaus pikkupojan nukuttamisesta.
Poikani päiväunille laittamisessa on aikamoinen vääntö, sivumennen sanoen iltaisin on sama kuvio. Lounaan jälkeen odotellaan hetken, että kakka tulisi pottaan ja kun se ei tule niin ei auta kuin vaihtaa vaippa ja arvata sen tulevan sinne. Sitten poju sänkyyn ja show onkin valmis alkamaan.
Ehdin kääntää selkäni kun jo kuuluu valitus:
-Nanoa, nanoa...nanoa!
Se tarkoittaa janoa.
-Onnin nanoa! hän piipittää niin, että tulee sääli ja haen mehua. Tämä toistuu joka kerta ja oikeasti hänellä ei varmastikaan ole jano, se on vaan huomion tarvetta. Sanon vielä kerran hyvät päiväunet ja poistun paikalta vain kuullakseni hetken päästä sydäntä särkevän valituksen:
-Onnin nanoaa, yhyy! Nemoa. Lisää nemoa (se on mehua).
Raahaudun pinnasängyn luo. Ojennan nokkamukin ja pidän siitä kiinni koska pojulla on taipumus tehdä jäynää kaatamalla juotavat äkkinäisellä liikkeellä. Lukemattomat kerrat on täytynyt pyyhkiä maitoa, mehua ja vettä lattialta, pöydältä ja milloin mistäkin hänen yllätysvetonsa johdosta.
Poju ottaa näön vuoksi pienen hörpyn ja sanoo ki-too ja painautuu sängyn pohjalle mieli täynnä seuraavaa kieroilua. Jään siihen odottamaan. Kohta alkaakin meuhkaaminen. Poju pyörii ja yrittää nousta seisomaan, mutta lasken takaisin alas.
-Onni alkaa nyt nukkua, sanon, poju ottaa päikkärit erehdyn sanomaan ja saan heti vastaukseksi:
-Poju, poju, poo-juu...isin poju.
Alan tapailla jotain tuutulaulun tapaista. Puolentunnin päästä hiivin pois. Yritän kuulostella hiiren hiljaa. Huokaisen helpotuksesta, mutta liian aikaisin, kohta jo kuuluu:
-Onnin nanoaa! Lisää nemoja.
Heaven & Hell Tampereelle ja Helsinkiin kesäkuussa!
Hevikansaa hellitään taas kun Sabbath-hemmojen Tony Iommin ja Geezer Butlerin produktio Heaven & Hell, höystettynä Ronnie James Diolla ja Vinnie Appicella, tulee Suomeen kesällä. Paikalle on päästävä. On tullut nähtyä Sabbathin kaikki Suomen keikat vuoden 94 Provinssirokista lähtien ja Dio muutamaan otteeseen. Täytyy todeta tähän, että Dio on loistava laulaja ja hänen Sabbath-vuosien levyt mahtavia, varsinkin Heaven and Hell ja Mob Rules. Ja Live evil-levyllä monet vanhat klassikot toimivat paremmin Dion laulamina kuin Ozzyn. Kaikki kunnia silti Ozzylle, joka on mahtava showmies, sen muistaa varmasti pari Helsingin jäähallin järjestysmiestä, jotka saivat kylmän suihkun vuosien 99 ja 05 konserteissa Ozzyn heittäessä sangollisen vettä niskaan. Keikkavarmistuksia odotellessa voi vaikka vilkaista mitä Joe Siegler asiasta tietää...
En halua kysyä miksi
saadakseni vastaukseksi
latteat tyhjänpäiväisyydet
selkeät itsestäänselvyydet
***runotorstain 31. haaste***
Sinitaivas yläpuolella
Blogeja kun lueskelee niin aina ajautuu toisille blogeille yhä pidemmälle ja pidemmälle syteen ja saveen, pimeyden ytimeen ja vastaan tulee kaikkea mahdollista, mielenkiintoisia joihin uppoutuu pidemmäksi aikaa ja tyhjänpäiväisiä mm. sosiaalipornoa ja muuta vähemmän mieltä ylentävää materiaalia sisältävää, jotka lyhyen vilkaisun jälkeen sivuuttaa. Silloin kun ei keksi mitään sanomisen arvoista on hupaisaa ajanvietettä lukea ja tehdä kaiken maailman testit ja visat. Törmäsin jonkun blogiin ja siinä oli liuta kysymyksiä ja vastaukset oli annettu jonkun artistin biisien mukaan. Tämähän pakotti sitten tietysti tekemään oman version suosikkibändini biisit mielessä.
* Sukupuolesi?
Iron Man
* Mikä on suurin unelmasi?
Disturbing The Priest
* Mitä inhoat?
Dying For Love
* Millainen fiilis sinulla nyt on?
Falling Off The Edge of The World
* Miten elämäsi sujuu ylipäätään?
Slipping Away
* Mistä asioista pidät?
Dirty Women
* Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/tyttö-/poikaystävällesi?
Who Are You?
* Missä haluaisit olla?
Time Machine
* Kuvaile elämää?
Wheels Of Confusion
* Kuvaile itseäsi?
Master Of Insanity
* Mitä sinä haluaisit juuri nyt?
Some Kind Of Woman
Ehkä vaikea bändi arvata joillekin.
Lennä, lennä
ajatus karkaa
omille teillesi!
Tähän paikkaan minut jätä
tähän hämärään
itseni yksin
Jo riennä
itsesi tähden
olen vain kammio
umpeen muurattu
