sunnuntaina, toukokuuta 06, 2007

haiku #36

Tyhjyyttä täynnä

elämästä kärsivän

kivetty sydän



****runotorstain 45. haaste****

3 kommenttia:

helanes kirjoitti...

Passeli. Tuli vain mieleen, muuttuisiko jokin jos kivetyn paikalla olisi kovettu.

Jouni kirjoitti...

Kyllä mielestäni, kivettyminen on kovempaa. Kun se hajoaa se lohkeilee, kovettunut murenee jauhoksi. Siinä ollaan menty tunteettomuuden tuolle puolelle, kovettumisessa on vielä sen mahdollisuus, ehkä naisilla se on vaistonvaraisesti lähempänä, vai pitäisikö sanoa elimellisesti...

helanes kirjoitti...

Tuli vain mieleen. Päätaloko se oli, jonka mielisanoja kovettu.