haiku #14

Pommeja paukkuu
hirtetty Saddam Hussein
uutiskuvissa

haiku #13

Olo mitätön
lottovoitotta pysyn
rahattomana

Mainonnan uhrit

Lelumainos.

Suu auki


kaupassa itku...........ja hammasten kiristys


Veronpalautus

materialisoituu




************runotorstain 28. haaste************

Muiston pysyvyys

vuosi vuodelta
kadotetut hetket
muistoissa enemmän

kosketus kosketukselta
tuntuu toiselta
hermoratojen päätepysäkillä

aikakoneellinen muistamisen
muoto ja valio
yksilö yksin

minä minältä
muistutan häntä
häviämästa kokonaan



****runotorstain 27. haaste****
*********Juicen runoon**********

********päivä päivältä***********
********muistuttaa itseään*****
********entistä enemmän*******

haiku #12

Kaikkeni annoin
vatsataudin kourissa
vessanpytyllä

Hämärän rajamailla

Raskas on auringon nousta
horisontin yläpuolella
mustana massa
mieli painuu alas
ei jaksa valoaan jakaa
ei tähtemme
ei itse kukaan

Piirissä pimennon
mieluimmin nukkuisin
kuin valveilla
hämärän mailla

Pesässä peiton
sikiöasennossa
potisin
talviunta



*****runotorstain 26. haaste*****

Persian night

Makaan divaanilla
leopardikuvioinen kangas iholla
naarasleijona ympärilläni nuuhkii ilmaa
raukeus valtaa minut ja uneksin

aurinko saavuttaa taivaan laen
heiluu tuulessa heinä
pedot kätköissä etsivät uhria

kurkkuani kuivaa
kostutan lähteen luona
hiipii naarasleijona persialainen

raatelukynsillään huitaisee
ja vetää minut luokseen
korvaan kuiskaa arvoituksen

Makaan divaanilla
leopardikuvioinen kangas liimautuu
naarasleijona päälläni makaa
haikeus valtaa minut ja uneksin

marraskuu tekee kuolemaa
vihmoo viima, raiskaa maan
kylmään vaippaan kääriytyy

mutta minun on lämmin
Persian yössä
hän puolikuuta mittaa katseellaan

murisee nälkäänsä
puree ja huumaa
tanssiin kuoleman

Divaanilla puolimätä ruumis
leopardikuvioinen kangastus
naarasleijona minut lihasta
puhtaaksi kaluaa

haiku #11

Vatsataudissa
kärsimys lapsen suuri
piinaa vanhempia

Silmissä näkyy välillä punaista

Tämä on tyhjänpäiväinen kirjoitus vain testatakseni tämän templaten tekstikentän leveyden sallimaa rajaa. Tuli jo raja vastaan ja vielä en tässä vaiheessa tiedä miten tekstin pätkii miten sattuu. Aikaisemmin on ollut hankaluuksia laittaa teksti niin kuin haluaisi ja moni runo onkin erinäköinen, jos sillä nyt on merkitystä mistä kohtaa riviä teksti alkaa. Sisältöhän siinä on pääasia jos sitä on. Sisällöttömiä voikin sitten vaikka ripustella kuin kalsareita pyykkinarulle. Olen yrittänyt perehtyä tämän sivupohjan saloihin, mutta vielä ei ole valjennut voiko asetuksen muuttaa niin että teksti pysyisi juuri sellaisena kuin sen wordistä copy-pastella siirtää. Välillä rupesi kyllä sapettamaan kun postasi ja teksti ei mennyt niin kuin olisi halunnut. Enää en ole edes yrittänyt. Onko sitten muodolla väliä? Jos tipautan tähän kohtaan välin ja jonnekin muualle esim. tähän kohtaan sanan
vapaudesta jota jatkan jatkamalla tyhjää sepustusta jostain toisesta kohtaa, antaako sivupohja anteeksi nämä välit? tokkopa, mutta en tiedä sitä varmaksi ennenkuin painan publish-nappia ja uskallanko painaa kun tiedän, että harmittaa kun tämä muoto ottaa uuden, mielivaltaisen muodon josta en pidä.
Kiusallanikin jatkan, haluankin nyt tässä vaiheessa huomauttaa, että tämä on kirjoitettu sivun omalla editorilla eikä wordillä kuten muuten aina teen, se selittää mahdolliset kirjoitusvirheet kun wordi ei ole vetämässä punaista siksakkiaan. Se onkin hyvä toiminto, mutta puutteellinen. Ei tarvitse kovin paljon kirjoittaa kun sen heikkoudet alkavat paljastua, esim. koko ajan saa olla lisäämässä uusia sanoja kun se ei ymmärrä jotain sanaa tai sijamuotoa. Tai kun kirjoittaa vuorotellen englanninkielisiä ja suomenkielisiä sanoja niin se alkaa näyttää jonkun ajan päästä toiselle kielelle punaista kuin joku erotuomari, siitä saat punaista korttia, sä et kuulu joukkoon. Alan jo olla valmis tämän sepustuksen ulos pukkaukselle, silmissä näkyy jo varmaan punaista, verisuonet halkeilevat ja risteilevät valkuaisella pitkin poikin kuin kehottaakseen korjaamaan kirjoitusvirheet.

haiku #10

Emävalhetta
yliluonnollisesta
kaikki tarinat

Tulkoon valkeus

Valkoinen on kuolema
kuin morsian, morsian
hunnutettu niittäjä
katkaisee kaulan
nyt yö
uneen yrittää
pyrstötähtenä insomnia

Lumi ei ole valkoista enää
ei enää puhtaana loista
on saasteilla etelän liattuna
maa kirjavaan sohjoon
surkeuteen
En antaudu
enkä valkoista lippua
vedä salkoon
valkoinen on katkoviiva
kaistojen välissä
yhtä viivaa kahdessa sadassa
saa jo siivet alleen



******runotorstain 25. haaste******

haiku #9

Ojentuu kukka
varttansa valoon taittaa
päivää tervehtii

haiku #8

Onnellisuutta
rakkaimpien ja oma
pysyvä terveys

haiku #7

Vilustuneena
on yhtä helvettiä
päänsärky yskä

haiku #6

Nukkuva lapsi
sydämestä tyhjentää
murheet maailman

haiku #5

Katoavuutta
huomata selitykset
aivan turhiksi

Nakkikastike

1 paketti nakkeja
1 prk kermaa
pari sipulia
sinappia
ketsuppia
mausteita
vehnäjauhoa
vettä

Kuori ja pilko sipulit. Pilko nakit. Ruskista pilkottu sipuli pannulla. Lisää nakit. Paista kunnes nakit ovat saaneet väriä pintaan. Siirrä sipulit ja nakit toiseen astiaan ja ruskista pari ruokalusikallista vehnäjauhoja. Lisää vettä mututuntumalla. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kaada sipulit ja nakit joukkoon. Lisää sinappia ja ketsuppia maun mukaan. Lisää kerma. Anna kiehua 5 minuuttia.
Tarjoa keitettyjen perunoiden tai muusin kera.

Harhapolulla

Ikään kuin hyväkin idea
raottaa tuntemattoman
lopputuloksen alkutyhjyyttä
hahmottaa utua
siristellä horisonttiin
vangita muodoton
tajunnan eri tasoilta
tätä alkaa raapustaa
mitä lie sopertelua harhaa
kirjaimien parissa hapuilua
eksyksissä taikametsässä
missä mustat koukerot yrittävät
tarrautua ja viedä mielikuvituksen ulkopuolelle
sen jälkeen kun
merkitys kasvoi
yritystä suuremmaksi
kuvata sanojen tyhjä helinä
kertoa
ihmetellä
paeta
paikoilleen jääden
ei tule valmista

oliko se siinä?

Ikään kuin hyväkin idea




**runotorstain 24. haaste, toinen yritys**

haiku #4

Rakkauden nälkä
antautumisaktilla
ylensyöntiä

haiku #3

Tämä haiku on
ei enempää vähempää
haasteeseen valmis




****runotorstain 24. haaste****

haiku #2

Jäävastaanotto
hopeanitraatissa
ylivalotus

haiku #1

Talven kourissa
syksyn hiipuva henki
heittää hyvästit

Hyväntekeväisyyttä

On viimeinen asiakas lähtenyt
jättänyt kaiken taakseen
hyvän mielensä, vähät rahansa
vaiennut jukeboxi
turhien toiveiden kammio
nyt hiljaa
nyt hiljaa
nurkassa peliautomaatti
ei houkutukseen pikavoitosta
pimeänä kutsu
on vain hengetön kone
kuihtunut seinäruusu
huokaavat savun tummentamat seinät
et päästele nyt ääniäsi
luoksesi anele menneillä muistoilla
suurista voitoista
olet vain yhtä meitä
et monopolin kirstuja kilisytä
julista pyhää mantraasi:
”suomalainen voittaa aina”

Viesti ensimmäiseltä tähdeltä kuvitellulle rakkaalle #3

Olet siellä
avaruuspölystä materialisoitumassa
kuvitelmieni äärirajoilla
jossain tieni tietymättömissä
vailla muotoa
osaa ja arpaa
vielä
et tiedä minusta mitään,
minä tiedän sinut:
olet siellä

Kapakoiden
mahdollisuuksien rajattomissa
avaruuksissa
kiertoratamme
yhtenä iltana leikkaavat
et osaa minua odottaa
mutta odotat kuitenkin

Valkokultainen leikkaus

Rullasit jumbojettisi kiitoradalle
ilman lähtöselvitystä
lähdit kiitämään ilman syytä
mukana vain välttämättömimmät
poika ja hammasharja

Katselin vain perään
taivaansineen piirtyvää viivaa
savuavia raunioita
0,10 karaatin kimallusta
valkokultaisesta leikkauksesta
poistit itsesi
missä minä seison siinä?




***runotorstain 23. haaste***

Syksy ainainen pyöveli

Kuolemansellin
harmaat seinät
valuvat vettä
kesän jälkeen
pyövelin
kurkottava käsi
vetää tuomiolle

Ei väännä katkaisijaa
ei pumppaa myrkkyä
ei yhteis-
ei niskalaukausta
ei hamppuköyden kutinaa
vaan hidasta hivutusta
ensilumille, talvipakkasille




*******runotorstain 22. haaste*******

Loikka tuntemattomaan

Vaikenivat korpit puissa
jähmettyivät patsaiksi
lasisilmät kiiluivat
tuijottivat tyhjyyttä

alhaalla häiriötekijä
särkyneestä ikkunasta
lentänyt
siivetön runoilija
pegasoksen perässä
kädenjälki
kourassa karvatuppo

Nyt tarvitaan tienvarsipummeja!

Ensi perjantaina Helsingin ja Lahden väliselle tieosuudelle tienvarsipummien armeija mielenosoitusbanderolleineen!
Kun ylipäällikkömme tyypillisen suomalaisen poliitikon heikkouden ilmentymänä meni kutsumaan naapuri roistovaltion tšaarin epämääräisen yhtenäisen Eurooppalaisen energiapolitiikan tekosyyllä. Euroopalla ei tule olemaan yhtenäistä energiapolitiikkaa ja Venäjä tulee häikäilemättömästi hyödyntämään sitä, samalla kun se pääsee nälvimään isäntiään ympäripyöreällä retoriikallaan ihmisoikeuskysymyksistä sekä sananvapaudesta, Georgian vastaisista ylimitoitetuista toimista, puhumattakaan Anna Politkovskajan murhasta, jota varmastikaan ei tulla koskaan selvittämään. Muutenkin Euroopan pitäisi pyrkiä riippumattomuuteen Venäjän energiantuonnista. Financial Times oikein uutisoi Putinin kutsun olevan virhe. Outoa ettei suomalaiset poliitikot koskaan näe metsää puilta. Tänään jo Vanhanen ehti puolustella kutsua, tietysti, mitäpä muutakaan, ne (suomalaiset poliitikot)kuvittelevat aina tietävänsä paremmin asiat kuin jossain muualla. Lahden anti tulee olemaan se, että Putin luikahtaa kuin koira veräjästä voittajana ja Euroopan johtajat poistuvat tahoillensa ihmettelemään eripuraansa, mutta samalla ajaen omaa etuaan energiakysymyksessä. Ei muuta kuin kaikki tienvarsipummeiksi Lahdentielle, räjäyttäkää kansan mielipide silmille kun ei muuten tajua.

Jounin satunnainen ruokapalsta esittäytyy

Kaikkien pizzojen äiti

400-500 grammaa marinoituja kanasuikaleita
purjo tai sipuli tai molempia
fetajuustoa tai aurajuustoa
tomaattiviipaleita
juustoraastetta
mausteita

taikina:
3 kuppia vehnäjauhoja
2 dl vettä
2 rkl oliiviöljyä
puolikas hiiva
½ tl suolaa

Pilko purjo tai sipuli. Kuullota pannulla. Paista kanasuikaleet ja valuta rasva pois. Viipaloi fetajuusto (jollei ole valmiina paloina) tai aurajuusto ja pari kolme tomaattia. Taikina kaulitaan pellille sopivaksi. Pohjan päälle laitan tomaattipyreestä ja ketsupista tehdyn sekoituksen ja mustapippuria. Yleensä laitan juustoraastetta jo tässäkin vaiheessa. Sitten vaan täytteet ladotaan päälle. Tomaattisuikaleet viimeiseksi. Päälle basilikaa ja oreganoa, voi käyttää myös tuoreita basilikanlehtiä. Lopuksi juustoraastetta niin että täytteet peittyy.
Paista uunin keskiosassa 225° 25-30 min.
Bon Appétit

tanka #6

Kurja huominen
en odota sinua
turhaan minulta
armahdusta anelet
kuole syksy sateesi

Prode maximum

Ylpeydestä ylpeillä
ylpeämpi ylpeys
autostaan ylpeillä

Olla ylpeä

Erinomaisuutensa
ihastuksessa
ottaa aurinkoa
paistatella koko päivän
polttaa nahkansa

kadulla kiiltävä
Nissan
palanut omistaja
kaasuttaa tiehensä



*runotorstain 21. haaste*

Pilkun jälkeen jokimatka

Aurajoen musta peili
kylmä tikari
viillät kaupunkisi
halki
kahteen osaan erotat
toispuolelle toispuolelle

Aurajoen musta peili
heijastat katuvalot
jokilaivojen olutmainokset
kylmän sylisi asukeille
houkutuksiin pyrkivät
sätkivät
turhaan ojentelevat eviään
on heiltä ovet suljetut

Aurajoen musta peili
kerro kumpi kaunihimpi
toispuoli?
toispuoli?

Sanomatta epäselvää sanoma

Ei ollut mitään sanottavaa
mutta sanoi kuitenkin
ensimmäisenä
ehtimisen vuoksi

Miksi pitää sanoa uudelleen
samat asiat eri tavalla vain
sanomisen vuoksi

Kaikki sanomisen arvoinen
on jo toistettu
moneen kertaan

Ehkä siksi
ettei unohtuisi

Runoillako?

Miksi jäädä
reunalle seisomaan turhaan
tyhjyyttä tuijottaa
täyttää kovalevyä, papereita
kuivalla kynällä raapia
kuoria mätiä hedelmiä
kuunnella omaa ääntään ja sitä rakastaa
turhana toistella merkityksettömiä sanoja
laittaa perätysten sanojen ilmaisu
maaginen arvoitus

Madonruokaa

Hovimestari kuolema
aikakirjoistaan ulosmittaa
ihmisen
juhla-ateriaksi

Hovimestari kuolema
meidät ohjaa
synkkään
juhlapöytään
matojen ruuaksi



********runotorstain 20. haaste********

Epäoikeudenmukaisuuden sutra

Kiukku armahda minut pitkältä vihalta tätä paskaa kohtaan
en halua tuntea mitään tuntemisen arvoista epäoikeudenmukaisuudesta
sikiää tarpeeksi vihaa muutenkin maailmaan täyttämään kurjien sydämet
täynnä ahdistusta huono-osaiset etuoikeutettujen omahyväisyyden ikeessä
kapinahenki ikuinen
älä armahda minua suitsutuksellasi paremmasta ajasta ilman vallankumouksen
pudottamia puupäitä, mätiä omenia korkealta itsetehostuksen saarnastuoleistaan
julistavat väärää oppiaan poliitikot, pääomanvartijat, suurliikemiehet
suoltavat osinkojaan ja optioitaan omiin taskuihinsa ilman tunnon tuskaa
alistavat katoavan yhteishyvän omiin loputtomiin tarpeisiinsa, hädin tuskin
riittää toisille hyvinvoinnista jaettavaa, saavat siitäkin maksaa selkänahallaan
kuuraavat puhtaaksi johtajien omantunnon, herrojen valheista valmistavat
tien kansannousulle
julistan: vallankumous voi alkaa, hakekaa ensin poliitikot Arkadianmäeltä
ja loma-asunnoiltaan tavoitetut voitte hukuttaa sadevesitynnyreihin,
heittäkää toimitusjohtajat ja johtokunnan puheenjohtajat lasitorniensa ikkunoista,
kaivakaa pankinjohtajat holveistaan lainaneuvotteluun ilman lyhennyseriä
ja naulatkaa marginaaleihin prosenttinne voitonmerkiksi,
ottakaa valta omiin käsiinne sillä teillä on valta,
luottakaa itseenne niin kuin luotti Ranskan kansa ja Venäjän kansa,
luottakaa niin kuin ihminen luottaa tunteeseensa oikeudenmukaisuuden ikuisesta
universaalista kaipuusta,
kaipuusta korjata epäoikeudenmukaisuus,
sillä epäoikeudenmukaista on nähdä epäoikeudenmukaisuutta kun toiset sitä eivät näe,
puhkaiskaa heidän silmät jotta he näkisivät, puhkaiskaa heidän korvansa jotta he
kuulisivat valituksenne,
kaivakaa heidän sydämensä esiin jotta he näkisivät heillä sen olevan,
etsikää heidän omatuntoa heidän avatuista kalloistaan ja ette löydä sitä,
sillä epäoikeudenmukaista on tuntea sydän ja omatunto kun toiset eivät tunne



************************runotorstain 19. haaste*************************

Mellerin henki

1.
Ostimme asunnon lyhyen harkinnan jälkeen
parempi maksaa itselleen kuin toiselle.
Velkavankeudessa elää kylmärinki perseen alla
kaksikymmentä vuotta.
Harjoittaa epäpyhän palvontaa.

2.
Asetuimme samaan taloon missä Mellerin henki pitää majaa.
Teki naapuri remontin
heitti pois vanhan vessan naulakon, siinä luki A.M.
kuulakärkikynällä riipaistu.
Kurja kohtalo.
Morjestaa Melleri aina öisin, hei, hei, hei

3.
Sain potkun töistä persuksille lyhyen harkinnan jälkeen
viimeksi tulleet saavat lähteä ensin.
Kiitin ja sanoin näkemiin, nahkurin orsilla tavataan.
Miten on omasi, tunnetko turvan työsi?
saat maksaa lainan ajallaan.
Eikä koko ikää, vain lopun ikääsi.
Tulee Melleri uniin öisin, hei, hei, hei

4.
Hain työpaikkaa: ilmoitusten perässä juoksin, soitin ja lähetin
hakemuksia, pääsin yhteen haastatteluun
sanoin käsipäivää ja erottiin hyvässä hengessä.
Vastausta vielä odotan
eivät taida soittaakaan
Soi puhelin. Soittaa suurta ja mahtavaa. Vastaan.
Arto Melleri tulee uniin vastaan, sanoo hei, hei, hei

5.
Tulin kyllästymisessä siihen tiettyyn pisteeseen
kun haaveillaan runoudesta salaa
kammiooni hiivin, vintti-ikkunan aukaisen ja sanon hei
harakalle pala tarttuu kurkkuun.
Tulee Melleri uniin öisin, hei, hei, hei

6.
Tulit kyllästymisessä siihen pisteeseen kun rahat loppuu
ja uusi sohva ja verhot täytyy saada
heti eikä vaan joskus, ja sanoit itsesi irti liitostamme
lyhyen harkinnan jälkeen
tulee Melleri nyt öisin, hei, hei, hei

7.
Kohta myyntiin menee kämppä, toista remonttia
lyhyen harkinnan jälkeen
ei ehditty sentään aloittaa, vaikka vaatimalla vaadit.
Kun viimeisen kerran oven suljen
kurkistaa Melleri naapurin ovisilmästä,
nauraa tötsyissään hei, hei, hei

tanka #5

Olo tyhjä on
kaikki menetetty on
sininen kukka
läheltäni katoaa
harhaa vain kaikki on

Viesti ensimmäiseltä tähdeltä kuvitellulle rakkaalle #2

Silmiesi sisäänpäin kääntynyt katse näkee minut
pimeässä
odottaa
noutaja
olet odottavalla kannalla
et halua
kiirehtiä
rakkauden lähteille
monta tietä
yksi
oikea

Näky kuunnellessa Tabu!-keskustelua tekijyydestä, sukupuolesta ja tekstin alkuperästä 30.9.2006 Turun Kirjamessuilla

Kirjakahvilan lava.
Kolmisenkymmentä kuulijaa istuu hiljaa
muutama mies
naisvaltainen kuulijakunta
yhdeksällä silmälasit kimaltelevat heijastukset loisteputkista
hakevat silmät yhtäläisyyksiä
korvat omien ajatusten vastaavuutta
hartaushetki feministeille
hapuilee soljuvan puheen piikki suonta
painaa männän pohjaan
puhdasta euforiaa
on puhujien rakkaus
kontekstiinsa
takamukset hakevat paremmin paikkaansa
puutuolien raot
ottavat vastaan uhrinsa

Seitsemän oikein

Onni
olet nuhassa
ja aivastaa pärskäytät
vasten kasvojani
mutta me vain hieromme neniä vastakkain
ja silloin naurat sitä lapsen naurua
joka saa tunteen syvälle
kuin kuulisi lottopallojen pudottelevan
sinun seitsemän numerosi pallot

Iltakävely

Kävelen pitkin joen vartta
kutsut minua kutsut
kylmään syleilyysi
märkään makuusijaasi

Kävelen pitkin joen vartta
olet tumma ja kaunis
kuiskauksiesi väkevä tuoksu
on kuoleman aromi

Kävelen pitkin joen vartta
hukkuneet tähdet upoksissa
opastavat kulkijaa
harhailevaa merenkävijää

Kuristajakäärmeen otteessa

Leipäjonossa köyhät, työttömät
opiskelijat, vanhukset
ympäri kiertää korttelin
kulttuuripääkaupungin

Olen työtön
ja opiskelen
tätä päivää
ihan hirvittää

Odotan, turhaudun
jono jatkuu, jatkuu
ottaa kuristusotteeseen
tämän kaupungin, toinen toisessa, kolmas kolmannessa

Ne ovat kuristajakäärmeiden ketju
luulen, tukehdun
hengitys kulkee vaivalloisesti
olen sen otteessa, kuristun

Jo pullistuu silmät
melkein päästää
viimeisen rääkäisyn
ei vielä minua, elää tahdon!

Mitä saan
kassini täydeltä
viikon ruokaa
kuukauden sulatan

Poliitikkojen kommenttia
Suomessa ei ole köyhiä, eikä nälkään kuolla
korottavat itsensä korkeammalle kuin
jumalat joihin uskovat

Ei nälkään kuole
poliitikkojen puheista
köyhät kyykkyyn
syrjäytyneet syrjäkylille

Kohtuudella

Otan kohtuudella, oluen tai kaksi
kerran viikossa, annoksen tilanteen mukaan, ehkä snapsin
kerran kuussa enemmän, kerran vuodessa tilaan taksin

tanka #4

Rakkaus hirmuisin
yksinvaltiaista on
mielen kätköistä
esiin puristaa mädän
tuhotakseen rakkauden

Sukellus merenneidon kanssa

Rivejä lyhyt rakkaus
odottaa
merenneito kalassa
kutsuu cocktailille
syvyyksissä sekoitetulle
lemmenjuomalle
Tule tule sukelletaan
halki hikisen syleilyn
läpi märän kristallin kirkkauden
varjojen veden
tähtien sydämen sykähtelyn
synkronisointi
atomikellon värähtelyn
viisarit venyvät aamuun
mittaavat ikuista hetkeä
paikoillaan oloa
toista toista

Viesti ensimmäiseltä tähdeltä kuvitellulle rakkaalle #1

Minä tunnen sinut
silmiesi värin, pelkosi mukaan
hymysi kutsun, nenäsi kiellon
suusi pehmeän kosketuksen
huuliesi kostean kiillon
halu
tuntee minut

Illuziooni #5

Tunteen voimaa hapuilla pimeässä
etsiä tietä sisään
astua rakkauden portista
selvyyden temppeliin
alasti kuin mato
mullan rakentaja
viimeinen

Toimenpide

Iski lääkäri veitsen niskaani
tänään puukkoa heilutti
pattia kaivoi
muutamin siistein vedoin
poisti palleron
mikä lie möykky
ei niinkään epämiellyttävä
kuin tieto
ettei rasvaa ollutkaan
imusolmuke tulehtunut
paita veressä
kotiin lähdin
rauhallisin mielin

Kyntäjän aamujumppa

Rinta nousee laskee sydän
kiihtyviä lyöntejään mittaa
pakenevat hikipisarat
sadetta

uuteen ponnistukseen
väellä ja voimalla
aura tanassa
nousee pitkin mäkeä

polttava aurinko
hikinen aamupäivä
tuntien tuskaa iloa
riemua suurta

koskena
kuohuu veri
suonissa virtaa
padotta tulvii yli

uhrilahja
kynnetyn kyisen pellon
pelokas uhri
vastaanottaa

vellovat tunteet
kyntäjän päässä
sarka on auki



******runotorstain 32. haaste******
***vanhalla runolla tällä kertaa***

Sokea mies ristiretkellä

Veivät demokratian nimissä
oppinsa kuinka kuolemaa kylvetään
hedelmälliseen maahan
Islamin, Allahin
eivät todeksi ottaneet
oppeja aikaisemmista
häviöistään
nytkään ei näe
sen pidemmälle

Alainen (28.11.1991)

Baaritiski pulloin, lasein, huudoin,
hajuin, ihmisin notkuvin
vilahtaa raha ja kilahtaa kassa
ympärillä meluaa ihmismassa

Alainen olin ja baaritiskinä
liattuna ihmisten alla
voivottelut, valitukset ja monet muut
päälleni kesäkuumuudessa
ja talvella kun oli halla

Tuntuu kiinnostavan ihmistä monta
tuo viinan juonti, kapakassa aikaa tappaen
viisaudessaan menneitä muistellen

Alkoholin vaikutuksen alainen olin
ja olin työläinen
siinä yhdistelmä
toisilleen luotu

Että osaa ottaa aivoon ja viinaa
välillä kaljaa,
välillä jotain muuta

Ravintolan edessä joukko huojuu
ja sitten huutaen äkkiä sisälle
jo kuivaa helvetisti suuta

Lama ja hyvinvointi, ei väliä
ei muutu suomalainen
rahat loppu, silti aina
viinaan riittää

Humalassa ne ajatukset lentää
teot, käyttäytyminen ja puheet
uuden merkityksen saa

On varovaista känniä
on rohkeaa ja vielä
uhkarohkeaa perskänniä, lärviä

Alkaa löytyä ihmeellisiä
uusia piirteitä
ja herää kysymys:
missä ne piilossa olivat?

Ujosta nynneröstä tulee öykkäri
äänekäs maailmanmies
kaiken tietää ja kaiken osaa
toisen masentaa entisestään:
olkaa hiljaa!
vajoten synkkiin mietelmiin

Ennen sanomattomat sanat
nyt vaivatta huulilta tullen:
tyttö hei, mennään meille
ja toiselle helvettiin siitä häiritsemästä
tai on legot kurkussa

Toisaalla pussaillaan
toisaalla nahistellaan
vieläpä tapellaan
kaikista seuraa
rikkoontuneita laseja,
poislähtöjä

Syvimmät totuudet näkevät näin
päivänvalon
Ihminen on ajatteleva olento
toimien tiettyjen lakien
ja säädösten puitteissa
miten parhaaksi näkee

paeten epätoivoa
hakien apua alkoholista
ihminen, alainen
ajan, lakien, määräysvallan,
johtajien, työn, mielen,
ruumiinhalujen

mutta ollakseen vain
vaikutuksen alainen

Uutiskuva (18.2.1992)

Palaneet ruumiit teeveeseen
elävät kuuluneet menneeseen, eiliseen
irvokas naama hymy herkässä
haljenneet hampaat silmäkuopat
jäykistyneet raajat, tuhon tuhat
hiiltyneet pommien saajat

Linja-autossa nähtyä #3 (20.3.1992)

Hikiset äijät hiljaa
työpäivän päätteeksi
vähäksi aikaa laskee
painon päälle perseen

Sinisen bussin penkillä
hikiset äijät hiljaa
miettii kuka miettii
nyt kuivuu hiki

Toiset lakeissaan
toiset nahkatakeissaan
ken miettii
mä tärkee oon

Eksynyt joukkoon ekonomi
vielä mitä
insinöörikin, seinällä diplomi
ja miettii: kotona mikroruokaa

Duunarin muija kotona
odottaa ruuan kanssa
sitä miettii
hikiset äijät hiljaa

Aikamme lasten valitus

Kuulin
aikamme lasten itkevän tilaansa, valittavan kohtaloaan markkinatalouden
kuristusotteessa räpistelevät linnunpoikaset tukehtumaisillaan
juuri pesästä pudonneet
lentokyvyttömät untuvikot
maailman pelossa kotiinsa kaipaavat kaikki heikot yksilöt
maailman pelossa heikot heittivät ässänsä hihasta
ennen viimeistä kättä
ja avasivat internetin ihmemaan hakeakseen lohtua bittien avaruudesta,
Googlen kaikkivoipaisuudesta, se on kohta vähintään jumala
chatista ja irkistä ja blogeista ja Texas holdemista
keskellä yötä, you tuubista
näet menneen elämäsi
latautuvan ikuisuuden

hakivat lohtua toisistaan aikamme lapset siivettömät perhoset yökerhoista
kasvavan epätoivon kiihkossa ottavat esson baarissa pohjat
ja sukellus valkeaan vaahtoon, pehmeään yöhön
ei nukuta enää, tervetuloa yö
ja karmea herätys seuraavan päivän painajaiseen

olet niin aikasi tuote
ajat vain pikataipaleita, haluat pikavoittoa, kaikki heti eikä koskaan myöhemmin!
myöhemmällä ei ole käypää arvoa, se on realisoimatonta illuusiota
vailla markkina-arvoa
vangitsit itsesi toteutumattomiesi unelmiesi ahtaaseen vankilaan
sen graniittiset kaltevat muurit kaatuvat päällesi
hautaavat elävältä
opintolaina, autolaina, asuntolaina, lainaa lainan päälle ja maksuhäiriö
sosiaaliavustus ja varkaissa vanhempien kukkarolla
lainaa lainaa lainaa kohta vainaa aah!
huudat valitat kiroat vanhempasi
lottovoittoa pelastajaksi janoat
janoat elämääsi takaisin

De Profundis

Käyn nyt hiljaa vierellesi
sinua herättää en saata
olet kauan jo nukkunut,
kiertänyt höyhensaaret
lentänyt höyhensiivin
missä olet nyt?

Käyn nyt hiljaa vierellesi
tunnen kuinka sykkii sydämesi
veren lähettää kiertoradalleen
hengitys katkonainen
raottuu ruususuu
siinä olet nyt rakkain

Käyn nyt hiljaa vierellesi
hiljaa alas laskeudun
alas varjoon pimeään
häviää tähtien valo
kasvot varjoon jää
missä olet rakkain!

Unohdus

Heikon hetkeen tarttui kiinni kukan ote
yön piiloon hyppäsi ratsun selkään siniseen
Baskimaan ystävät veivät yöhön mennessään
ei muistanut enää
kesää nyt syksy on
ja valuvat unohduksen viiltämät haavat
rankkasadettaan
kaipuun ankara nuhdesaarna

Lapsen uni

Lapsi nukkuu päivän touhut pois
vielä kun leikkiä unimailla vois
siellä nauraisin, ei itkua kuuluisi
vain riemumielin sitä ilakoisi

Voitettujen sotien arvomerkit

Ne seisovat rivissä
ylväästi asennossa
kiiltävät rintamukset
uhmakkaasti esillä
ylähyllyllä pitkä tyhjien viinipullojen rivi
alempana väkevämmät
lukuisten sotien aateloimat
kauniit tarinat
sulassa sovussa keskenään



***runotorstain 164. haaste***

Old friend

Jameson, my old Irish bosom friend
don’t be cruel
be my friend
Jameson, my old Irish bosom friend
bite me hard
hold me tight
keep me in your sweet embrace
flash me boobs booze

Formikaatio

Olen ihoni alla muurahainen syömässä tietään ulos
raavin itseäni
en löydä tietä
harhailen solujen syövereissä ja kutian
universumin keskellä
mustana aukkona syön itsestäni lihat

Tuuditus

Käyn nukkumaan.

Kuuntelen kuinka sade

kertoo kaipuunsa katolle,

rummuttaa bebopiaan

se nousee ja laskee

nousee ja laskee

tasainen ropina

tulee hiljaisuus: kapina

olen unten mailla

Syyskuun sateentekijän murha

Synkkä on aatos syksyn mieli

sateentekijä murhamies

tappaa ajatuksen epäpuhtaan

kieroon kasvanut kieli

Väinämöisen tauko

Sataa.

Sininen bussi pysähtyi pysäkille. Paineet purkautuivat.

Väinämöinen suoristi selkänsä ohjauspyörän takana

oikaisi koipensa ja pisti tupakaksi

aah, työvuoro pian päättyy

ja saa soittaa kannelta

soitan tämän kaiken suohon

niin ettei se sieltä enää koskaan ylös nouse

ryskyttää tuulitakkitäti ovea

Väinämöinen rauhallisesti vetää parrastaan kanteleen

ja soittaa

aukeaa märkä asfaltti

häviää täti ja viemäri

mulla on tauko nyt

kerääntyy muitakin

on mummo, ukko ja akka

puliukko käsi roskiksesta vetää hampurilaisen

käärinliinat

teinityttö yökkää kadulle

ja niittinaama jää kiinni

nahkatakkiinsa

kukaan ei uskalla ovea koettaa

tuulitakkitädin kohtalo arveluttaa

ollaan mieluummin läpimärkänä

kuin kadotettuna sieluna hävinneenä

Illuziooni #4

Naurat minulle,

sanot: olet outo

ja naurat lisää

ja minä pidän siitä

naurusi soittaa säieharppua tai jotain hermoimpulssiviulua

syvällä sisälläni

ja minä pidän viulunsoitosta

ja hymystäsi

ja katseestasi kun katsot

sillä tavalla

että en ole varma

enää mistään

muusta kuin että

olet Illuziooni edessäni

ja kun käteni tavoittelevat sinua

ne harovat tyhjää

Revitty

Repii minua voimat

kahtaalle

toinen toisaalle,

toinen toisaalle

ne minut repivät

kahteen osaan:

molemmat saavat kaksi raajaa

yhden keuhkon, yhden munuaisen

maksan ja sydämen välillä

vaikeampi valinta

muut elimet miten vaan

vahvempi saakoon pään

nyt halkaistuna kuljen

kahtaalla sisimpäni näkyy

olen vain puoli-ihminen

vailla toista puolta

Kylmä henkäys

Kävi viima,

puhurina puhalsi

tuli läpi oven

ikkuna paukkui

elävät ja kuolleet

pakenivat kauhuissaan

huusi suoraa huutoa:

lähde täältä!

ettei tarvitse katsella

noin rumaa naamaa

häivy, painu tiehesi!

puhurina puhalsi

vasten kasvoja

jäädytti sydämeni

tanka #3/Illuziooni #3

Ilman sinua

minua ei olisi

mistään tuntemaan

rakkaudesta täyttymään

sisälläsi kasvamaan

Illuziooni #2

Minun ja elämän välissä seisoo tuntematon tekijä

kasvoton, muodoton, äänetön epämuodostelma

65 kiloa massaa, lihaa, luuta ja nahkaa

ympärillä kyräilee luolan peikko

Turhaan pyristelen kuin lintu häkissä siipirikkona katselen

kaltereiden välistä näkyy vapaus

tie kulkijan vapaan

Täällä vain takana pitkä unohduksen kalteva pinta

epäuskon öillä kivetty

synkkä polku

näen uuden näyn, välähdyksen hämmennyn, olen hetken

sekaisin ilosta

vapaudun

minun ja elämän väli lähenee odotan, hahmotan

uutta ja ihmeellistä

on tuleva!

kaikki nyt näkyy uudessa valossa kristallin kirkkaana

loistaa illuusioni

yön valo

pimeydessä ohjaa kulkijaa

Kun olen kuollut

Tämä maa, tämä kaikki tämä

mitä elämänä pidetään

takana on

kun olen kuollut, kun olen kuollut

Rakkaus joka huumaa

elämän aikaan saa

suuressa ja pienessä

täytyy minun jättää

kun olen kuollut, kun olen

muistoja vailla

iloisia, surullisia muistoja

naurun

itkun aiheuttaneet

kyynelsilmät unohtaa

kun olen kuollut, kun

sata vuotta tuskin

kymmentäkään

muistoni kantaa

toisaalla hedelmää

työntää koppakuoriainen

piilopaikkaan ikuiseen

kun olen kuollut

Illuziooni #1

It uo olet namina mun, wasabi hasadi kenna do

valkeat yöt, oi illuziooni, ziljoonat miljoonabiljoonat odottavat

rakkauden öitä, unettomia öitä missä yökiitäjät polttavat siipensä

auringonlaskun jälkeen

on yö täynnä odotusta

pakanoiden puuhastelua pensaikossa

kesy, kesy, kesytetty

vastus, vastus, murrettu

häivähdys ruusunpunaa, rikottuja värejä

ilmestys

älä pukeudu valkoiseen

se vetää lepakot puoleensa

Salaliitto Amerikkaa vastaan

Nyt yhtykää

salaliittoon Amerikkaa vastaan

vääränrahan tekijöitä, pahanpalvelijoita vastaan

valheiden syöttäjiä, propagandisteja vastaan

missä kukkahattu-tädit ja sedät päättävät

kaikesta puolestamme

nyt yhtykää kaikki

salaliittoon Amerikkaa vastaan

missä kreationistipappi, vanha nistiholisti,

saarnaa muuta maailmaa vastaan:

olet puolellamme tai meitä vastaan.

Vastaan:

olemme vastaan!

Nyt yhtykää

salaliittoon Amerikkaa vastaan

Tinatuopin vahakabinetissa sulavat steariinisydämet

Tinatuopin vahakabinetissa sulavat steariinisydämet

valkoisten haamujen väritön kirjo

viinan sumentamat vahaukot ja akat

pysähtynyt aika roikkuu kuin valuvat kellot

Dalin tauluissa

olen vahaa

vahaukko naama pysähtynyt

typerään virneeseen

suupielessä sulaa vahaa

suoraan sydämestä

vannoo rakkauttaan naiselle vieressään

se on ihan sulaa vahaa

Valuu sillä silmistä vahakyyneleet

polttaa reiän pöytään

täyttymätön rakkaus

on kaikkein raskainta

Vahaukoille ja akoille viina on vahaa

musiikki on vahaa

maailma on vahaa

vahaa on tähdet

vahaa on kaikkeus

Steariinisydämet sulavat

vuotavat yössä kaipuutaan

polttavat kynttiläänsä

molemmista päistä

**********runotorstain 152. haaste**********

Älä itke Libanon

Älä itke Libanon

aikasi koittaa vielä

vaikenee Israelin tykit

lakkaa putoamasta pommit

marssii armeija takaisin

kaikki vääryydet korjataan

älä itke Libanon

aikasi koittaa vielä

Kulje rauhassa oliivipuulehtoon

ei kuulu enää pommien jyskettä

aseet vaienneet on

kulje rauhassa kotisi raunioille

nyt tähtitaivas on kattosi

se uuden toivon loistaa

älä itke Libanon

aikasi koittaa vielä

Zombien iltaloma Apteekissa

Savusta sininen huone

tylsistyneet naamat kittaavat olutta

pohjattomiin mahoihinsa

kurkusta alas kulauttavat kuparinruskean juoman

ja tupakat syttyvät tasatahtiin

ja hehkuvat kekäleet nuo tulikärpäset yössä

piirtävät ääriviivat näkymättömille sätkynukeille

ja ne tanssivat epätahtiin

yksi vetää savua keuhkoon posket lommolla

toinen sirosti pitää savuketta koholla

ja välillä ottaa siron henkosen

ja puhaltaa savun yläilmoihin

ja kääntää kysyvän katseensa

minun puoleeni

käännän katseeni Mobile-lehteen

siinä on jotain mielenkiintoista

aina

Haen oluen ja hakeudun itseni pariin

savuttomalle puolelle nurkkaan häpeämään

niin ettei kukaan näe, että kirjoitan

aasin nurkka on sama missä kerran

Reijo Mäkeä haastattelin

Reijo oli hauska kuten aina

Toisella puolella huonetta

toisessa aasin nurkassa

istuu yksinäinen goottimuija seuran tarpeessa

näpyttelee taikasanoja pöydän pinnassa puhelin

spiritistinen istunto kännykän kanssa

Goottimuija nurkassa hakkaa

puhelintaan, tekstaa ja soittaa

Eikö se vastaa?

Eikö se kuule?

Hautausmaalla ollaan hiljaa

se yrittää epätoivoisesti

sukulaissielujaan tavoittaa

eivät ne vastaa

sekin on vain haudasta lomalla

Odotus

Hiljaisuus,

hiljaisuus on hiljaa

ja odottaa ja odottaa

tulijaa, tulijaa

tulijaa ja tekijää

tekijää ja näkijää

näkijää ja tekijää

kaiken, tekijää

kaiken kokijaa

kokijaa ja tuntijaa

tunteidensa ymmärtäjää

sanojensa selittäjää

A & Ω

On silmät siniset, silmät ruskeat toiset,

kolmannet mustat, kuoleman silmät

tuijottavat unohduksen unta

Katseen alla kuoleman

vaelluksemme matoinen

kapaloista kapaloihin

pinnasängystä sängyn pinnoihin

sidotut ranteet

nukkuu unohduksen unta

pienokainen

vanhus laskee alleen

Tragedian ainekset

Tiedän mistä aineet kehittyy tragedian.

Ne syntyvät kotioloissa.

On perhe, äiti ja lapset, isä

työssä kävi, jäi työttömäksi.

Tiedän missä aineet kokoon keitetään tragedian.

Ne kotona keitetään pikkuhiljaa

pienellä tulella pohjaan palamatta.

Äiti keittää, isä hämmentää,

lapset sivussa huutaa ruokaa!

Ja kissa kusee nurkkaan,

keskelle lattiaa villakoiran oksentaa

postilaatikko karhujen pesä

Tiedän missä itää siemenet murhan.

Ne kotioloissa itää.

Maahan pantiin vaihdossa kihlojen

apulantaa rakkaudettomista öistä

vettä kylmistä suihkuista

loput toisten suista

piilossa pinnan alla kasvoi

aineet tragedian

suurempaa kuin kreikkalaisten

Mutta missä on katharsis?

Mutta missä on katharsis!

tanka #2

Universumi

kiertää täyden kehän

peto odottaa

aika loppuun häviää

käärme nielaisee lapsen

Kvartaali

On tehtävä töitä enemmän, enemmän

korkeammalle yrittää, yrittää

ylemmäksi pyrkiä, pyrkiä

yksin, yksin

työntää kyynärpäillä,

täydellisyyttä tavoitella, tavoitella

kuolemattomuutta kynsin hampain, hampain

hajoavin hajoaa kaikki, kaikki

osakkeet romahtaa, romahtaa

myynti ja kauppa, korttitalo

************runotorstain 42. haaste************

Nurkassa

Ne tulevat juosten puolipukeissaan

valkoiset miehet, pamput kädessä, kaulassa avain

lukkoon yhteen sopiva

ne minut sitovat kuun sätein nurkkiin raajat

olen vain pieni ihminen, osat paikoillaan

siellä missä pitääkin

Ne tulevat taas pikkutakeissaan

valkoiset miehet, nokiat kädessä, kaulassa kravatti

pukuun yhteen sopiva

ne minut sitovat sopimuksin nurkkaan ajavat

olen vain pieni ihminen

siellä missä pitääkin

Koiran elämää

Valitin yksinäisyyttä. Kaverit neuvoivat etsimään naisen.

Etsin joka puolelta ja löysin yhtä jos toista sutturaa.

En ollut tyytyväinen tulokseen

ja lopetin neuvojen vastaan ottamisen

Kävelin pitkin kotikatua

Kupittaankatua Citymarkettiin

ostin olutta, makkaraa kyytipojaksi

ja se meni koiran ulkoiluttamiseksi

Pelasin biljardia miten sattui

se kirveli itsetuntoani

olinhan hai

puhtaaksi kynitty moneen kertaan

Katsoin keittiön ikkunasta

naapurin pihaparlamentti aloitteli

kevätkauden täysistuntoaan

kaljakassit kilisivät, koira jaloissa heilutti häntää

Korppi

Kurkisti korppi

yön lintu musta

yli ikkunan

huoneeseeni raakkui:

Mitä siellä vielä valvot

Mene ja ota maailma

kaunis

syleilee sinua rakkaus

Pukeuduin parhaimpiini

sovitin solmion kaulaan.

Lähdin.

Korppi yön lintu

taivaalla mustat

verhot repsottavat

lensi yli huoneeseeni

nokki silmäni

Jarkko Laineen muistolle

Vuokra erääntyi, matka päättyi muovisen Buddhan muoto
mukulakivillä sade on rakentajan raskas käsi
kaasujalka painoi pohjaan asti taivaan yli
rakennusten pitkä rivi odottaa purkutuomiota
Cadillac on valkoinen siivetön pegasos
kopisuttaa kavioitaan vikurina, kesyttämättömänä
auringonlaskun ilkikurinen hymy
keväästä syksyyn kesä
tulen, ja jään
sirkus pisti pillit pussiin
sulki ovensa

NE SANOVAT ETTÄ JARKKO LAINE ON KUOLLUT

SE ON VALE

TÄNÄ AAMUNA NÄIN HÄNEN PUHUVAN

TELEVISIOSSA

Hetki

Suljen silmäni

hidastettuna

vilahtaa

ohi elämäni

Painuvat ripset

toisiaan vasten

kuin perhosen siivet

ruusun terälehdellä

ruoste punainen

Kenraali

Olen kenraali.

Kirjaimet sotilaani, sanat armeijat

taisteluni kirjat

komennan joukkoni tuleen

Taistelkaa vokaalit konsonantit

lentävät lauseet pudottaa pommin

tärähtää geminaatta

kuolee kieli

syntaksi

Täyttyy ruumiista taistelukenttä

maassa mustanaan makaa

häviölle jään, piste i:n päälle

rivit suorat lakoon

Olen kenraali.

Kirjaimet sotilaani, sanat armeijat

hävitty on kirjat

joukkoni joutavat tuleen

Elämä on vaikea

Elämä on vaikea

ottaa omakseen

sitä rakastaa ja helliä

Sen kovuutta vasten

pehmeytesi

joustinpatjan virkaa toimittaa

Elämä on vaikea yhtälö

ratkaistavaksi neroille

ja kvanttitietokoneille

ei riitä laskentateho

edes rakkauteen

tanka #1

Silkkiperhonen

lähellä kuuman tulen

kantaa kivensä

ilman lävitse veden

myrskyksi nostaa maalle

Aika kuolla

On aika kuolla:

tämä ruumis jättää toisten

käsiin hellään huomaan

Katso! He tulevat varkain

ruumisvaunuilla salaa

ruumiinryöstäjät mustat sinä

lennät

kuun yli sydän!

Laskee tajunnan taso alemmaksi,

alemmaksi maata,

universumin läpi!

On aika panna maata:

lautumat laajenevat ruumiin yli

virtaa nesteet maan sisään, viimeinen yhdyntä

löysänä liha, nesteydyn

maan läpi käsi!

On aika tutustua hiekan jyvään

lähemmin tarkastella

luusormin tuntea juuret

kämmenellä mato

silmänreiästä aivojen pako!

Muunnelma Rimbaudin runosta Ennen, jos muistan oikein (toukokuu 2000)

Huomenna, jos muistan väärin, kuolemani on nälänhätä, joka kivettää kaikki sydämet,
tyrehdyttää kaikki virrat.
Eräänä aamuna makaan rumuus allani. - Ja huomaan sen olevan iloinen. - Ja kehun sitä.
Riisuudun aseista vääryyden edessä.
Jäin. Oi kaunokaiset, oi onni, oi rakkaus, teiltä piilotan aarteeni!
Sain kaiken epätoivon häipymään mielestäni. Raivoavana villipetona loikkaan kaiken
murheen kimppuun kuristaakseni sen.
Pelotan pyövelit paikalta syntyessäni heidän kiväärinperistään. Torjun vitsaukset hiekkaan ja
vereen. Onnetar on jumalani. Nousen ylös kastautuakseni rehellisyyden ilmapiirissä. Ja
järjestän aika palveluksia viisaudelle.
Ja syksy tuo minulle lapsen viattoman itkun.
Mutta kuinka ollakaan, aivan pian huomaan olevani ottamaisillani ensimmäisen henkäyksen!
uneksin etsiväni ovea ahneudesta, jotta voisin sulkea sen takanani.
Pyyteettömyys on tämä ovi. Tämän tajuaminen osoittaa, että en ole nähnyt unta!
"Karitsana sinä pysyt, jne..." kuiskuttaa korvaan taas hyvä henki, joka ruokkii minut niin
karvailla marjoilla. "Ansaitse elämä kaikilla mausteilla ja kieltäymyksineen ja
anteeksiannoilla."
Ei! minä en ole nauttinut vielä mitään: - Mutta hei, paha Saatana, ei noin iloista ilmettä,
vastustan kiihkeästi! ja nyt paetessani ennenaikaisia hyviä tekoja minä otan teiltä, joka ette
pidä siitä, että kirjailijalla on kykyjä kuvailla tai opettaa, nämä muutamat mukavat lehtiset,

minulle, lyhyeen onneen armahdetulle, kuuluvasta vihosta.

Halu

Haluan sinua,
sinut haluan tuntea jokaisella hermonpäällä
soluni hakevat tanssiin solusi
ja ne kehräävät uuden rihman
dna:n kaksoiskierteeseen
kiertyvät raajat
universumin alkuräjähdyksen aineista
tähtien tomusta valtameri
purjehtijoina rakkaus perämiehenä
suuntaa vailla auringonlasku on majakka
taivaanrannan maalari

Haluan sinut vangita katseella
sisääni sulkea
polttaa kuvasi tajunnan joka tasolle
suunnistaa vartalosi maamerkkien mukaan
ilman kompassia, karttaa, kvadranttia, vain sydämeni mukaan
uskaltaudun aavalle merelle
tähtien väliseen avaruuteen
To boldly go
where no man has gone before

Sinut haluan, sinut haluan
nuolla puhtaaksi neitsyeen tähdistöksi
yötaivaalle osoitan orastavan rakkauden keskipisteen
pyörimään pääni ympäri
keskellä olemaan sitä
vaakakupeissa sydän painoton

Minän harharetki (kevät 1993)

Minä istun.
Paikoilleni jähmettyneenä tähtien loiste, elämän kipinä lävitse virtaa, kylmä hiki valuu pitkin selkäpiitä, se on koskettimisto missä jäiset luusormet tapailevat Chopinin etydejä.
Tarkkailen ympäristöä.
En näe mitään, ympärilläni mustuu maailma, keskellä ei mitään.
Kuuntelen pimeyden ääniä tavoittaakseni entisen maailman kaiut. En tiedä onko se siellä.
Kuvaruudussa muurahaiset käyvät toistensa kimppuun, avaruudessa ensimmäinen valonsäde tuo viestin alkuräjähdyksestä 13,7 miljardin vuoden takaa tähän nyt.
Minä päädyn aina samaan pisteeseen mistä kuvittelin jo irti päässeeni.
Se on nollapiste, olemattomuus, musta-aukko johon vajoan.
Voimallaan se mieltäni puristaa, tuhota sen haluaa, atomeiksi räjäyttää.
Se aina ja alati vaanii:
varjoissa väijyy ja odottaa milloin olen sitä lähellä ja minut vangitsee mutta ei koskaan kokonaan.
Olen kiertolainen kahden nollapisteen välissä.
Kierryn spiraaliksi singulariteettiin, venyväksi varjoksi tapahtumahorisonttiin.
Minulle kaikki tapahtuu valonnopeudella, ulkopuolisen tarkkailijan silmissä tilani muuttumaton.

Uhmaan painovoimaa ja pakenen...

Mielen elokuvan sankarin kosto väreissä kuvittuu
Latautuu käyttöjärjestelmä vikasietotilaan

Otan kynän käteeni ja piirrän
taivaankaaren planeettain radat
tulee manner mannerta vasten
maankuoren halkaisen ja atomin
laitan taskuuni

Ylitän odotukset
ratkaisen ajan ja paikan arvoituksen
säädän lait ja asetukset
ruokin tervehtyvää ahneutta
se haluaa syödä minut

Pidättäydyn lähemmästä tuttavuudesta ja
lennän läpi ajan taivaanpiirin
Näen apinan nousevan puuhun ja tulevan sitten alas
ottavan ensiaskeleen ja toisen ja sitten kolmannen
kunnes juoksee henkikurkussa pörssikursseja tuijottaen

Olen avaruuslentäjä
kuolemaan tuomittu kamikazelentäjä
Oi kaareutuva aika-avaruus, uhraudun
Tähtilaivueet ohittavat minut hitaassa itsessäni, mutta tiedän tarkoituksen turhuuden:
tähtiin lennot ihmisen ulottumattomissa

Pesen käteni.
Levitän käteni ja syleilen maailmaa
sen kauneuden tähden
se minut myrkyttää
minä minään häviän

Heijastuu verkkokalvolle sokaistunut minä
alastomana tulen tuomiolle
tanssiaskeleita tapaillen
ja saan luvan
viimeiseen tangoon universumin tähtitarhoihin

Petolliset mielet
keskellä juhlaa
omaksun uuden minän
ja kävelen naamioituneena muiden joukossa kuin kuka tahansa
minua ei tunneta

Nautin kaikki huvit
ryövään leivän köyhän suusta ja huuhdon alas rikkaan viinillä
tapan ja palvon maata
jalkojeni alla

Makaan naisen pystyyn lahonneen
toinen jalka kuun päällä
toinen pistää silmään
tahdon
tahdon pois

Myöhemmin uneksin:
makaan viheriöllä, aurinko paistaa, on kesä, ikuinen kesä!
Vaivun horteeseen,
kukat kääntyvät puoleeni rakkausasioissaan, hyönteiset sulkevat maailman sisäänsä
kuulen kuinka perhoset kuolevat huutaessaan miksi!
hymyilen salaa sillä tiedän, että ne eläisivät huutaessaan miten!
Pilvet sumenevat, autereessa erottuu hahmo
se lähestyy minua.
Kaunis ruskeatukkainen tyttö.
Oletko tullut hakemaan minua?
Tyttö hymyilee.
Ojentaa kukkia.
Tartun niihin.
Mutta ne muuttuvat käärmeiksi kädessäni ja purevat minua
ja tyttö lähtee nauraen pois nyt
vähintään kuolen
vaivun syvään uneen...

Kuvat pyörivät kaleidoskooppina hajoava maailma

Avaruuden tyhjyys ääretön minut itsestäni erottaa.
Kurkotan universumin yli ja kosketan itseäni takapuoleen
teen täyden ympyrän ja puren itseäni nenään
olen tässä ja tuossa samaan aikaan kaikkialla
ja en missään
aikojen alusta
maailmanloppuun
ja sen jälkeen

Herään tähän päivään.
Olen piiritettynä, vankila kalkkikivinen pitää lämmön ulkona
ympärillä vainoojat syövät minut pystyyn kuolleena erotan hampaat terävät,
hampaat työttömyyden, asuntolainan, sähkölasku on auringonlasku verenpunainen,
sappineste kellanvihreä kurkussa polttaa
lasku siellä lasku täällä, yhtiövastikkeen korotus ja autovakuutus.

Mitä miettii runoilija?
Ensimmäistä ymmärryksen hetkeä?
Ensimmäistä tai viimeistä rakkautta?
vai hautapaikkaansa ja sen kylmää kulunutta kiveä?

Viimeisen ajatuksen hetkellä
minä minälläni matkustan




**********tämä on ties kuin mones versio**********