sunnuntaina, elokuuta 27, 2006

Tinatuopin vahakabinetissa sulavat steariinisydämet

Tinatuopin vahakabinetissa sulavat steariinisydämet

valkoisten haamujen väritön kirjo

viinan sumentamat vahaukot ja akat

pysähtynyt aika roikkuu kuin valuvat kellot

Dalin tauluissa

olen vahaa

vahaukko naama pysähtynyt

typerään virneeseen

suupielessä sulaa vahaa

suoraan sydämestä

vannoo rakkauttaan naiselle vieressään

se on ihan sulaa vahaa


Valuu sillä silmistä vahakyyneleet

polttaa reiän pöytään

täyttymätön rakkaus

on kaikkein raskainta


Vahaukoille ja akoille viina on vahaa

musiikki on vahaa

maailma on vahaa

vahaa on tähdet

vahaa on kaikkeus


Steariinisydämet sulavat

vuotavat yössä kaipuutaan

polttavat kynttiläänsä

molemmista päistä





**********runotorstain 152. haaste**********

6 kommenttia:

Kirsti Ellilä kirjoitti...

Kyllä tästä Tinatuopin tunnistaa. Ja lukemattomat muut vastaavat kapakat asujaimistoineen.

arleena kirjoitti...

Surrealistinen, valuvan vahan pysähdyttämä tunnelma.

arleena kirjoitti...

Surrealistinen, valuvan vahan pysähdyttämä tunnelma.

Demetrius kirjoitti...

Komea runo, se tempaa mukaansa Tinatuopin ikuiseen vahaiseen iltaan.

Jouni kirjoitti...

Kiitoksia Kirstille ja Demetriukselle ja arleenalle kahdesti.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Minusta hienosti vahattu.