maanantaina, elokuuta 21, 2006

Muunnelma Rimbaudin runosta Ennen, jos muistan oikein (toukokuu 2000)

Huomenna, jos muistan väärin, kuolemani on nälänhätä, joka kivettää kaikki sydämet,
tyrehdyttää kaikki virrat.
Eräänä aamuna makaan rumuus allani. - Ja huomaan sen olevan iloinen. - Ja kehun sitä.
Riisuudun aseista vääryyden edessä.
Jäin. Oi kaunokaiset, oi onni, oi rakkaus, teiltä piilotan aarteeni!
Sain kaiken epätoivon häipymään mielestäni. Raivoavana villipetona loikkaan kaiken
murheen kimppuun kuristaakseni sen.
Pelotan pyövelit paikalta syntyessäni heidän kiväärinperistään. Torjun vitsaukset hiekkaan ja
vereen. Onnetar on jumalani. Nousen ylös kastautuakseni rehellisyyden ilmapiirissä. Ja
järjestän aika palveluksia viisaudelle.
Ja syksy tuo minulle lapsen viattoman itkun.
Mutta kuinka ollakaan, aivan pian huomaan olevani ottamaisillani ensimmäisen henkäyksen!
uneksin etsiväni ovea ahneudesta, jotta voisin sulkea sen takanani.
Pyyteettömyys on tämä ovi. Tämän tajuaminen osoittaa, että en ole nähnyt unta!
"Karitsana sinä pysyt, jne..." kuiskuttaa korvaan taas hyvä henki, joka ruokkii minut niin
karvailla marjoilla. "Ansaitse elämä kaikilla mausteilla ja kieltäymyksineen ja
anteeksiannoilla."
Ei! minä en ole nauttinut vielä mitään: - Mutta hei, paha Saatana, ei noin iloista ilmettä,
vastustan kiihkeästi! ja nyt paetessani ennenaikaisia hyviä tekoja minä otan teiltä, joka ette
pidä siitä, että kirjailijalla on kykyjä kuvailla tai opettaa, nämä muutamat mukavat lehtiset,
minulle, lyhyeen onneen armahdetulle, kuuluvasta vihosta.

Ei kommentteja: