haiku #70

On musta joulu

turmaksi taas tuloillaan

sateen ropinaa

Venus

yösydännä halki hautuumaan kuljin____luiden kylmästä kankein
synkin aatoksin manan mailla harhaillen
tanssivien kalmojen seasta löysin
kaipaukseni____nousi merestä simpukankuorella
loisti kylmää valoaan
pystyyn kuolleiden kelmeät kasvot kiilsivät hiestä
minä olin onnellinen

hetken aikaa____kuin aamulla herätessä____kun on aikaa nousta hitaasti
ja olla kiirehtimättä____voi tuntea niin kuin lapsena tunsi
täynnä odotusta leikeistä____päivästä joka ei päättyisi

päivä oli alullaan ja odotti ulkona koko maailma
se oli vastasyntynyt maailma____puhdas ja viaton
kuuma venus
kuumaa on lämpösi syli
tulessa kylmä sydän hehkussa sun



********************runotorstain 113. haaste********************

Lasi

Se on tyhjä.

Mutta jos oikein kovaa pinnistän
voin nähdä sen täyttyvän.
Ja se täyttyy kaikesta siitä mitä jätin tekemättä
ja vuotaa yli.

Ja jos jatkan sen tuijottamista, se kertoo
minulle jotain.
Se kertoo kuinka hyvältä tuntui nostaa
se huulille, maistella, kumota tyhjäksi ja
monta kertaa kumota tyhjäksi.

Ja nyt kun aloitit, ei se halua vaieta…


************runotorstain 110. haaste************

11010001111

avaruus---kaikki turhat tähtensä ihminen yksin.

----------------------------kuulolla ja odottaa

-------------------------------------------pelastuksen sanomaa

antennit turhat törröttäen,

näytönsäästäjät maailman ympäri binäärivirtaa nuuskivat

-----------------------------ja laskevat harhaa

sillä hiljaa avaruus meidät laskee pois ja jää vain suhinaa (tai tinnitus)

tähtien hiljaisuudesta kuulemme oman hiljaisuutemme, sen merkityksettömyyden pelkoa

-----------------------------ettei jälkeä jää, meistä

**************************runotorstain 105. haaste*************************

Koi

On vaikeaa olla kiltti kun vääryys sisällä kalvaa, unetonna
--------------uhmata yötä, vaivata päätään ja taistella
------------------------------------------kiukkua vastaan, nyt
kun jälkiviisaat jo huutavat malttia avuksi talouden kurat kintuissa valuen

tuli totuus tiellä vastaan, liian myöhään huomasi menevän väärään suuntaan.
Oi kiltteyden attribuutit, nostakaa suosta tämän kataisen kansan päätöksenteon mahdottomuus!

Erottelen kiltit kilteistä kiltteihin ja ei niin kiltteihin, mikä tuntuu mukavalta
--------------kun ei tarvitse itseä kiltteyttää-------olen siellä jossain marginaalissa
----------------------------------------------------------------hyvän ja pahan tuolla puolen




*****************************runotorstain 104. haaste******************************

Valtakunnan pessimisti poissa

25.1.1931 - 6.10.2008

Omat sanat ei riitä kertomaan kun parempi olla hiljaa.
Merkittävä runoilija on poissa.
Kuka nyt valittaa valtakunnan tilasta.
Tyrkylle jonossa puhuvia tyhjäpäitä,
tositeeveiden akvaariokaloja kutemassa lätinöitään.
Joka alan asiantuntijaa valittamatta tunteella.
Puhuvista puupäistä puupäisin kylmä säämies.


"Ja unessa minä olen aina puussa jonka näen
-----kun päivä on yön kanssa tasan, syksy mailla,
ja silmien lävitse lensi lintuparvi.
------------------------------------lämmitä itseäsi
-----kun lätäköt jäätyvät täällä taivaan pohjalla,
on taivas ohut eikä kannata, ja sielu irti."

-----------------------------------------------Talvipalatsi, IX runo

Vastakkaisuuksien balladi (keväällä 1990)

Mitä pitäisi
sanoa tai kirjoittaa
pää täynnä tyhjää
turhaa kaikki

Huoletonna yritän olla, murheet
minut raunioittaa.
Kavereita mulla paljon
ystäviä nimeksikään

Syön paljon, nälkä silti aina.
Rahaa ei ole, helpota ei laina.
Turhaa kaikki, väliä ei millään.

Töihin haluaisin, niitä haluta ei antaa.
Lähteä tahtoisin, pakko silti jäädä.
Lannistua voisin, periksi en anna.
Rakkautta janoan, silti en sitä saa.

Turhaa kaikki, merkitystä ei millään.

Näkö ja kuulo on hyvä, nähdä ja
kuulla en halua.
Tuntea tahdon, mutta tunteettomaksi jään.
Kaverini tunnen hyvin, itseäni en lainkaan.

Turhaa kaikki, tarvetta ei millään.

Normaali yritän olla, kauemmaksi ajaudun siitä.
Monessa hyvä haluaisin olla, kaikki teen päin persettä.

Turhaa kaikki, arvoa ei millään.

haiku #69

helppo haiuilla
totuudesta todentaa
asian viertä

haiku #68 (Helppo…)

…hengittää ilman
ajatuksia ilman
saasteista ilman

…kitistä aina
kohtaloaan ruikuttaa
kateellisuuttaan

…valittaa aina
lietsoa paniikkia
epätoivosta

…mitään tuntea
vaieten rakkaudesta
kun tunnustaisi


*****runotorstain 102. haaste*****

Ajatus

Katkon pitkin viivaa

-------------------pikitietä punaista

kerjuulla järjen jättiläinen, aivon kääpiö

hahmottuvia laittavat

seitsemää oikein

****runotorstain 101. haaste****

Kirjallinen lähtöselvitys (vuoden takaa)

Tein lähtöä naisiin.
Huusi Nietzsche perääni älä ilman ruoskaa.
Bukowski örisi kännissä huoria, huoria kaikki.

Viikon marina

Hyvä on autoilijan ajella

Autoni on vanha romu. Tsekkilainen pila, Skoda Felicia, vuosimallia -94. Vuosien varrella sitä on täytynyt korjailla tuontuostakin erinäisten vikojen takia. Katsastukseen mennessä on pitänyt jännittää pääseekö kosla läpi. Monta kertaa on saanut poistua hyvillä mielin, mutta yhä useammin on löytynyt vikoja. Ja korjattua ne on saanut taas ajella ainoana huolena vain jättääkö kärry tienpäälle.
Yksi perimmäinen syy matkanteon katkeamiseen on bensiinin loppuminen. Sillä polttoainetankin mittari on epäkunnossa, eikä bensiin määrästä saa tietoa. Olenkin joutunut turvautumaan trippimittarin lukemaan. Mutta bensiinin jatkuvasti kallistuessa ei voi enää turvautua siihenkään koska vertailu ajettujen kilometrien määrään suhteessa käytettyyn rahamäärään muuttuu. Tätä ongelmaa ei tietenkään tulisi jos tankkaisi aina tankin täyteen, mitä teen vain joskus. Hätävaralla täytyy pitää 5 litran bensakanisteria mukana.
On suorastaan mieltä ylentävän nöyrää työnnellä neljän ruuhkassa yksin autoa sivuun muun liikenteen tieltä. Silloin on onnellinen siitä ettei omista suurempaa autoa.
Toinen, käytännössä vastakkainen ongelma edelliselle, on se ettei liikkeelle pääse lainkaan. Auton starttaamisessa on suuria vaikeuksia johtuen virtalukosta. En ole mikään autojen asiantuntija, mutta epäilen kyseessä olevan ehkä mallille ominainen tyyppivika. Välillä voi joutua viisikin minuuttia vääntämään avainta virtalukossa ennen kuin alkaa tapahtua. Jos on kiire jonnekin on hyvä muistaa ottaa ennakkoa, tämä tietysti välillä unohtuu ja silloin on tunteet äkkiä pinnassa.
Näkyvimpiä vikoja ovat kasvavat ruostevauriot ja niistä viime kerralla katsastuksessa tulikin noottia. Ne pitäisi korjata seuraavaan kertaan, mutta se on älytön yhtälö. Pelkällä maalauksella niistä ei selviä eli helposti tulisi korjauskustannukset ylittämään auton myyntiarvon, mikä karkeasti on jossain 500-600 € tuntumassa.
Helpointa olisikin jos joku sattuisi sopivasti ajamaan punaisia päin rutaten matopurkin lunastukseen. Vuosi sitten oli jo lähellä kun joku rämäpää nainen tuli risteyksessä vasemmalta ruosteensyömällä Hiacellaan punaisia päin. Kolarin esti ainoastaan ranskanperuna. Sillä yleensä lähden liikennevaloista aika liukkaasti, ehkä liiankin, mutta sillä kertaa kaivoin pussista ranskanperunoita ja valo ehti palaa vihreänä parikin sekuntia ja kun lähdin liikkeelle ehdin huomata vasemmalta tulevan vaan jatkavan tuloaan.
Oli pakko jarruttaa. Siinä katsoin kuinka poninhäntäinen nainen puristi rattia kaksin käsin ilme tiukkana ja katse suunnattuna kohti epämääräistä päämäärää, ei edes vilkaissut sivuilleen, antoi mennä vaan.
Ilkivalta on myös yksi ylimääräinen riesa. Autostani on varastettu kerran antenni ja kerran oli pelkääjän puoleinen tuulilasinpyyhkijänvarsi väännetty solmuun. Että voi ottaa päähän tuollaisten temppujen kusipäät. Ihmetystä aiheutti se, että pyyhkijänvarsi piti hakea merkkiliikkeestä. Autojen varaosat on käsittämättömän arvokkaita, mikä ihme jossain pienessä metallinpalassa voi maksaa?
Yksi mitä myös olen ihmetellyt on ettei autoani ole varastettu. Ei taida kelvata voroillekaan.

haiku #67 (Batman)

Musta haarniska
runoilijan yllä yö
samettitakki

Pisaran laulu

pisara tahtoi suureksi tulla
--------------------ulottuvuuksiin yltää
---------------------------yli käydä mantereiden
----------------------------------yhtä olla mahtajan
laulaa laulua aikojen alusta
----------------hetkeen mitä ei ole
mutta se hetki on
ääntä vailla on se hetki
----------voimaa joka nostaisi
---------------------alistaisi alleen
-----------------------------------------pisara
-------------tip
---------------------tip
-------------tip
---------------------tip
------------tip
---------------------tip
------------tip

pisara halusi tuulta mukaansa
-------kutsua taivaan tanssin pyörteisiin
---------------maan ylitse käydä
---------------------------valssiin viimeiseen
Arielia pitää kädestä kiinni
----------------pyörien pyöriä pyöreä pyörre

lammikon pinnalla vaahteranlehti
leikki lähistöllä tuulenviri
tarttui ruohonkorteen
heitti vaahteranlehdelle

lammikon pinnalla väre kuin kuiskaus: minä rakastan sinua

hyväilee tuuli maan muotoa
periksi antaa ruoho tuulen syleilylle
vastaan haluaa panna viimeiset lehdet
lammikko ei enää tiedä

ottaa vastaan pisaran
syvimmän rakkauden tunnustuksen
hajottavan voiman
valjastaa elementtinsä airueen

luonnon partituuri
ilman ja veden sinfoniaa
elementtien liittoa
ilman ehtoja yhtyvät meri ja taivas

Halusi Prospero panna pisteen karkotukselleen
--------------nostaa aallot merestä
----------------------loitsia tuulet ylleen

kaupungin autiot kadut haukkaavat vettä valokiilat halkovat tietä
zyklon nousee hanasta taivaan lavuaariin
juopunut pursi myötätuulessa ympäri ämpäri
pullonsuusta musta silmä katsoo syvyydestä takaisin
sininen on punainen tai valkoinen on sama jonka luuli olevan kauan sitten harmaa
yhdistää taivaan veteen veden taivaaseen napanuorallaan side yhtenäinen
pahoinpitelee tuuli muotoja maan ympäri kääntää selälleen pakkoaktiin
maasta puut juurineen repii katot kauas pois lennättää rakkauden hedelmänsä
pakenevat kauhuissaan sijoiltaan ihmiset eläimet
ja voi niitä paikoilleen pakotettuja kun raivoaa mustasukkainen ihmisen rakennelmille
soittaa Gustav lauluaan maalle
---------------------------Das Lied von der Erde

ruohonkorsi vaahteranlehdellä haaksirikkoutui autiolle kivelle
kiinni tarttui lehti
---------ruohonkorsi lensi pois

lammikon pinnalla pisara kuin liian suuri




****************************runotorstain 100. haaste****************************

Viikon marina

Pikaruokaako?

Asiointi hampurilaisravintolassa voi toisinaan olla hermoille käyvää. Jo pelkkä jonotus alkaa ottaa päähän kun on kuvitellut vaan hakevansa Big Macin tiskiltä. Yleensä tilausta tehdessäni sanon esim. hampurilainen tai Big Mac-hampurilainen, niin aina myyjä kysyy ateria vai pelkkä hampurilainen? Onko heillä kuulossa vikaa? Joskus on pakko olla töykeä ja sanoa et sanoinko mä ateria?
Mä ymmärrän et heille on varmaan koulutuksessa kehotettu kysymään sitä, jos vaikka asiakas on epävarma tai muuttaisi viimehetkessä mieltään. Ja kun on maksanut ja kuola valuu jo suupielestä, sanoo myyjä tuovansa sen pöytään. Mitä ihmeen pikaruokaa se on kun ensin täytyy jonottaa ja sitten kun saa tilauksen tehtyä, joutuu annosta odottaa pöydässä vielä toinen tovi?

Ja entä Drive in? Sekavista listoista ei ehdi hahmottaa mitä haluaisi tilata ennen kuin tekopirteä ääni rätisee kaiuttimesta ja kysyy mitä saisi olla? Ja kun pyytää laittaa ketsuppia mukaan, on sitä turha kotona kaivaa pussista, lähes poikkeuksetta sitä ei ole muistettu. Muuten kyllä annokset on sellaisia kuin pitäisi. Takana on ajat kun sai vääriä hampurilaisia tai kylmiä, toivottavasti.

Aikoinaan harmitti vietävästi Hesen ostaessa Carrolsin ja näivettäen kilpailun. Burger Kingiä Turkuun odotellessa Martinsillan grillin hampurilaisia syöden.

###

Kun karhu herää talviunestaan
---------------------loppuu kesä suvituulten leppoisa henkäys
vaihtuu kylmiksi väreiksi selkäpiitä pitkin
---------------------kuin rekkajonot Venäjälle

Venäjä ei lähde Georgiasta kuin pakolla

On utopistista kuvitella Venäjän lähtevän rauhanomaisesti Georgiasta menestyksekkään operaation jälkeen ja tilanteessa, missä miehitys on ovelasti naamioitu joukkojen kotiuttamiseksi. Georgian infrastruktuurin laajamittainen tuhoaminen ja Etelä-Ossetiaan tuodut ohjukset kertovat omaa kieltään Venäjän pyrkimyksestä pitää alue hallinnassaan ja hajottaa Georgian alueellinen yhtenäisyys.

Venäjä laittaa NATO-maiden yhtenäisyyden puntariin voimapolitiikkansa edessä

Venäläispoliitikot-ja kenraalit ovat varmasti voimiensa tunnossa länsimaiden kyvyttömyydestä hoitaa meneillään olevaa kriisiä, missä Suomenkin roolia rauhanrakentajana on suuresti liioiteltu monissa viestimissä. Kun Venäjä ei ymmärrä kuin voimatoimia, Naton on annettava sille ultimaattumi. On tehtävä selväksi ettei Venäjä ole Neuvostoliitto eikä entisiin aikoihin ole paluuta.
Venäjä ei voi estää mitään maata liittymästä Natoon. Ei Georgiaa, eikä myöhemmin Suomea, sillä Naton jäsenyys on ainoa vaihtoehto. Ainoastaan kukkahattutädit- ja sedät, yhdenasianliikkeen ajajat, taistolaiset (jos niitä vielä jostain löytyy), vasemmistolaiset, demarit ja muut suomettumisen puolestapuhujat sekä kettutytöt näkevät vielä Naton ulkopuolelle jäämisen ruusuisena vaihtoehtona, jossa lintukodissamme hiljaa hyssytellen olemme turvassa kaikelta pahalta.
Medvedevin kylmiä väreitä aiheuttava retoriikka tunnutaan kuitattavan täällä vain pullisteluna, mutta se on Suomessa syytä ottaa vakavasti. Yhteinen pitkä rajamme on varmasti venäläiskenraalien mielestä liian lähellä mm. Murmanskin laivastotukikohtaa. Venäläisten ollessa suurin väestöryhmämme,26 211 (Wikipedia), sekä jatkuva soluttautuminen mökki-ja asuntokaupoilla yhteiskuntaamme synnyttävät vaaratekijän pitkällä aikavälillä.

Kahden Tšetšenian sodan jälkeen Venäjän toimissa on helppoa nähdä tiettyä jatkuvuutta ja samankaltaisuutta mikä ei tule loppumaan ennenkuin nukkehallitsijat ovat vallassa entisissä Neuvostotasavalloissa.

Vähän ymmärrystä (14.11.1992)

Vähän on ymmärrystä
ihmisten vioille

Vähän on ymmärrystä
ihmisen mielestä

Elämän pähkinä (13.11.1992)

Elämän pähkinä
on kova purra
niin kova, että
hampaat siinä menee.
Ja jos varomaton on
tukehtua siihen voi.

Naisia (kesäkuu 1992)

Naisia kesäpäivänä
on ilo katsella
rusketuksen verhoa
sääriä karvattomuudessaan
kiiltäviä
leikkiä ajatuksella...
unohtaa huolet

Einsteinin suuri oivallus

Albert Einstein oli suurempi nero kun tiesinkään. Bloomsburyn huutokauppakamarissa myydään torstaina Einsteinin kirje, jossa hän tyhjentävästi toteaa jumalaan uskomisen lapselliseksi, sillä sitähän se on. Uskominen ei tosiaankaan ole muuta kuin pahimmanlaatuista heikkoutta.
Monille se on kykenemättömyyttä hyväksyä elämän päättymisen lopettavan hänen henkilönsä lopullisesti.
Mun on ollut aina vaikea käsittää uskovaisten uskoa tuonpuoleisuuteen. Tässäkin maassa valtio pitäisi irrottaa kirkosta, uskonnonvapaus ei toteudu niin kuin sen pitäisi. Mutta, kuten aina on ollut: valtiojohto tarvitsee kirkkoa alamaisten hallitsemiseen. Kuten Nietzsche sanoi: "uskonto on huumetta kansalle".
Joskus tulevaisuudessa uskonnot kielletään vielä humaanisuuden nimessä.

haiku #66

Kotimaisuutta

edistä ostoksilla

tämän maan annein

*****runotorstain 87. haaste*****

Siistijä Hillary

Rouva Clinton lupaa pyyhkiä Iranin maailmankartalta jos ne tekee ydiniskun Israeliin, siinäpä siistimistä kerrakseen. Eilisen Pennsylvanian esivaalin voitonhuumassa annettu kommentti on syytä ottaa Iranissa tosissaan. Tuskin sillä oli pelkästään tarkoitus kosiskella juutalaisten äänestäjien tai liberaalien republikaanien ääniä.
Nyt on jo selvää ettei demokraattiehdokas tule voittamaan syksyn presidentinvaaleja. Barack Obama ja Clinton kisaavat loppuun asti ja samalla antavat kaikki voitonavaimet John McCainille.
Vaikka McCain häviäisi syksyn tv-väittelyissä, amerikkalaiset tuskin ovat valmiita valitsemaan presidentikseen värillistä tai naista.

Dekadenssi

aamu

linnut laulaa hiljaisuutta rikki

auringon kultalangoista

uuden päivän kudelmaa

olen lapsi taas

pitkin katuojaa nelinkontin

asfaltilla ajan sänkeä

seiniltä pyyhin tomun

nurkan takana annan ylen

kämpillä raivaan tietäni

käyn taistoon tuulimyllyjä vastaan

sohin ja isken sinne tänne

väistelevät perkeleet yrityksiäni

pyykkivuori korkea mahdoton valloittaa Veikankin

villakoirien perässä jaksa pysyä

pyssyllä mieluummin ampuisin

haulikolla roiskisin pitkin nurkkia

jääkaappi hiljaa vaikeroi kasvavan jäätikön syleilyssä

tiskipöytä on metallia kiiltävää

ruostumatonta, niin sanotaan

silmien punainen verkosto

peilistä mutkittelee

tajuntani sitoo solmuun,

umpisolmuun

vetää kireälle, pingottuu

kireämmälle pingottuu

vääristää muodon

aineen hävittää

tuskallisesti

***************runotorstain 86. haaste***************

haiku #65 (Kanervakkoon)

Tukiaisesta

vauhdilla politiikan

sivuraiteelle

Lihan kieli

Kun painaudun sinua vasten häviän

olemassaoloni taistelun vuoksesi

olemme toistemme liha

hyytelöä värisevää toisissamme

suoritamme palvontamenoja

lävitse käymme ikiaikaiset rituaalit

olemme toistemme ainoa uskonto

jonka puolesta vuodamme verta

otamme vastaan kuninkuuden

otsalla hiustemme sekaiset seppeleet

aateloidumme hien jalosukuisuuteen

lakanan valtakunnan valtiaina

iskemme toisiamme vasten

kuin laineet rantaan

kivikkoon pehmeään hiekkaan

yhdymme

kun painaudun sinua vasten elän

olemassa olen vuoksesi

olemme toistemme liha

suolaa meren pinnalla

painottomina keinumme

annamme aaltojen kuljettaa ees taas ees taas

tähdet silmissä

ruokimme toistemme

ahneesti palavaa tulta

pidämme kiinni kovemmin

puristuksen voimasta

huokaamme yhteen ääneen

vaieten muuten ollen

lihassa märän kielen

litisee lätisee liha

sanaton kieli

Tekemisen pakko

Tekemisen pakosta täyttyvät päivät

vuodet perätysten

kulutuksen voima

kaiken liikkeelle paneva voima

markkinatalouden lainalaisuuden laki

kohti pakottaa

täydellistymistä

omistamisen autuuteen

pyhimpään

******runotorstain 82. haaste******

haiku #64 (Ruususen uni)

Ruususen uni:

Matin uuniperunat

rahvaalle maistuu

kirjamyynnistä

elokuvaksi vääntyy

oikeustarina

viimeisen voiton

tuomari pöytään nuijii

hovin saleista

kaiku viestin käy

kautta Suomen rantain: viel

Vapaa Suomen maa!

Ruususen unta

lompakkoa liihottaa

etukenossa

Suoraan väärään?

Kääntyäkö...

__________...vai suoraan mennä...

___________________________...katsomatta taakseen...

_____________________________________________...kas siinä...

_________________________________...vaikea valinta...

_____________________________...kahdesta tiestä...

_________________________...yksi vain oikea...

__________________________...kruuna...

_____________...vai...

_________________...klaava...

_______________________...kertoa voisi...

__________________________________...oikean...

_________________________________________...tietääkö...

___________________________________...tiestä...

____________________________...valita...

_____________________...oikean...

____________________________...vai...

________________________________...antaako...

________________________________________...väärää...

__________________________________...kulkea?

________________________________________...kulkea...

_________________________________. . .kulkea. . .

________________________________________. . .kulkea. . .

**********runotorstain 81. haaste**********

haiku #63

Hei! jotain rajaa

kuvitelmaan kasvusta

talouden aina

Hei jotain rajaa

harhaoppiin ikuisen

elämän toivoon

Hei! jotain rajaa

valtion holhoukselle,

verotukselle

Hei jotain rajaa

pahoinvointiin alati

lisääntyvälle!

*****runotorstain 80. haaste*****

Kevät

Odotan jäiden lähtöä

kuin harmaita hiuksiani en

janoan kevättä kuin

neitsyen verta

jota ensirakastajan yksinoikeudella

vuodattaa haluan

yhä uudestaan

tuntea, tuntea

nuoruuden

joka henkiin herättää

pystyyn kuolleenkin

Haluan keväästä

tuntea voimaa

maata multaa tunkea

sierainten täydeltä

vetää ruohon tuoksua ja huumaantua

keväältä pyydän auttavaa kättä

jäihin pudonneille

elämän janoon kyllästyneille

itsemurhaajille naru

auta kaulaan

haiku #62

Tytön käsistä

pianon säveliä

surun kuteita

*runotorstain 79. haaste*

Runo & Rock 16.2.2008

haiku #61

Historia on

kivinen, kylmä marssi

hautapaasien

***runotorstain 78. haaste***

haiku #60

Kumpujen yöstä

läpi työntyy voikukka

mustan asfaltin

**runotorstain 77. haaste**

Karjalaivalla

Terminaalin ahtaudessa karjalauman tungos

huohottavat lehmät, mylvivät sonnit

punaisen laivan kyljessä tunkua

pistävää hien hajua

sadistisen halvan hajuveden murhaava pisto

pidätän kyyneleitä, aivastusta

parfyymin vanavedessä tossun alla lysy ukko,

vanhentunut ennenaikaisesti,

vetää perässään matkalaukkua,

se on nähnyt etelän aurinkorannat, lapin porot

ja yöttömän yön

kuvittelen ruskan, hyttyset, Martinin lapin puukon

ukon kädessä

punnitsee painoa ja haluaan survaista sen eukkonsa sisuksiin,

sinne minne hänellä ei ole vuosiin ollut asiaa,

mutta huuhkajan katse tappaa ensin

Portti karsinan aukeaa

happamien ilmeiden helpotuksen huokauksessa

illan odotuksen arvoitus

Seisovan pöydän ahne kansa

mättää suuhunsa ruokaa lihan himossa

minkä kerkiävät, ettei vaan kesken loppuisi

on pakko ottaa lisää ahmia molemmin käsin

pakkosyöttää itseään

ettei ilman jää

illan kasvavaa odotusta

vatsanpuruissa

vapauttaa varpusparvet

vessanpytyllä

Soittaa liituraita orkesteri valssit tangot

nyt käyntiin pyörähtää

suomalainen ruletti

kuka ilman tanssittajaa jää

tilaa viinaa lisää

pyörähtelee baaritiskillä

läskit raivaavat kaiken tieltään

ilman anteeksipyyntöä tallovat varpaille

heittävät kiertoradalleen satelliiteiksi köykäisemmät

fysiikan lait määräävät täällä

”kahden kappaleen välinen vetovoima on suoraan verrannollinen

niiden massojen tuloon ja kääntäen verrannollinen niiden etäisyyden neliöön”

en tunne vetoa en voimaa halua

mikä mieltäni painaa se juomatta krapulaksi vaihtuu

laivaristeilyn odotusten ikuinen arvoitus

ei aukene minulle