Viikon marina

Hyvä on autoilijan ajella

Autoni on vanha romu. Tsekkilainen pila, Skoda Felicia, vuosimallia -94. Vuosien varrella sitä on täytynyt korjailla tuontuostakin erinäisten vikojen takia. Katsastukseen mennessä on pitänyt jännittää pääseekö kosla läpi. Monta kertaa on saanut poistua hyvillä mielin, mutta yhä useammin on löytynyt vikoja. Ja korjattua ne on saanut taas ajella ainoana huolena vain jättääkö kärry tienpäälle.
Yksi perimmäinen syy matkanteon katkeamiseen on bensiinin loppuminen. Sillä polttoainetankin mittari on epäkunnossa, eikä bensiin määrästä saa tietoa. Olenkin joutunut turvautumaan trippimittarin lukemaan. Mutta bensiinin jatkuvasti kallistuessa ei voi enää turvautua siihenkään koska vertailu ajettujen kilometrien määrään suhteessa käytettyyn rahamäärään muuttuu. Tätä ongelmaa ei tietenkään tulisi jos tankkaisi aina tankin täyteen, mitä teen vain joskus. Hätävaralla täytyy pitää 5 litran bensakanisteria mukana.
On suorastaan mieltä ylentävän nöyrää työnnellä neljän ruuhkassa yksin autoa sivuun muun liikenteen tieltä. Silloin on onnellinen siitä ettei omista suurempaa autoa.
Toinen, käytännössä vastakkainen ongelma edelliselle, on se ettei liikkeelle pääse lainkaan. Auton starttaamisessa on suuria vaikeuksia johtuen virtalukosta. En ole mikään autojen asiantuntija, mutta epäilen kyseessä olevan ehkä mallille ominainen tyyppivika. Välillä voi joutua viisikin minuuttia vääntämään avainta virtalukossa ennen kuin alkaa tapahtua. Jos on kiire jonnekin on hyvä muistaa ottaa ennakkoa, tämä tietysti välillä unohtuu ja silloin on tunteet äkkiä pinnassa.
Näkyvimpiä vikoja ovat kasvavat ruostevauriot ja niistä viime kerralla katsastuksessa tulikin noottia. Ne pitäisi korjata seuraavaan kertaan, mutta se on älytön yhtälö. Pelkällä maalauksella niistä ei selviä eli helposti tulisi korjauskustannukset ylittämään auton myyntiarvon, mikä karkeasti on jossain 500-600 € tuntumassa.
Helpointa olisikin jos joku sattuisi sopivasti ajamaan punaisia päin rutaten matopurkin lunastukseen. Vuosi sitten oli jo lähellä kun joku rämäpää nainen tuli risteyksessä vasemmalta ruosteensyömällä Hiacellaan punaisia päin. Kolarin esti ainoastaan ranskanperuna. Sillä yleensä lähden liikennevaloista aika liukkaasti, ehkä liiankin, mutta sillä kertaa kaivoin pussista ranskanperunoita ja valo ehti palaa vihreänä parikin sekuntia ja kun lähdin liikkeelle ehdin huomata vasemmalta tulevan vaan jatkavan tuloaan.
Oli pakko jarruttaa. Siinä katsoin kuinka poninhäntäinen nainen puristi rattia kaksin käsin ilme tiukkana ja katse suunnattuna kohti epämääräistä päämäärää, ei edes vilkaissut sivuilleen, antoi mennä vaan.
Ilkivalta on myös yksi ylimääräinen riesa. Autostani on varastettu kerran antenni ja kerran oli pelkääjän puoleinen tuulilasinpyyhkijänvarsi väännetty solmuun. Että voi ottaa päähän tuollaisten temppujen kusipäät. Ihmetystä aiheutti se, että pyyhkijänvarsi piti hakea merkkiliikkeestä. Autojen varaosat on käsittämättömän arvokkaita, mikä ihme jossain pienessä metallinpalassa voi maksaa?
Yksi mitä myös olen ihmetellyt on ettei autoani ole varastettu. Ei taida kelvata voroillekaan.