Venäjä ei lähde Georgiasta kuin pakolla

On utopistista kuvitella Venäjän lähtevän rauhanomaisesti Georgiasta menestyksekkään operaation jälkeen ja tilanteessa, missä miehitys on ovelasti naamioitu joukkojen kotiuttamiseksi. Georgian infrastruktuurin laajamittainen tuhoaminen ja Etelä-Ossetiaan tuodut ohjukset kertovat omaa kieltään Venäjän pyrkimyksestä pitää alue hallinnassaan ja hajottaa Georgian alueellinen yhtenäisyys.

Venäjä laittaa NATO-maiden yhtenäisyyden puntariin voimapolitiikkansa edessä

Venäläispoliitikot-ja kenraalit ovat varmasti voimiensa tunnossa länsimaiden kyvyttömyydestä hoitaa meneillään olevaa kriisiä, missä Suomenkin roolia rauhanrakentajana on suuresti liioiteltu monissa viestimissä. Kun Venäjä ei ymmärrä kuin voimatoimia, Naton on annettava sille ultimaattumi. On tehtävä selväksi ettei Venäjä ole Neuvostoliitto eikä entisiin aikoihin ole paluuta.
Venäjä ei voi estää mitään maata liittymästä Natoon. Ei Georgiaa, eikä myöhemmin Suomea, sillä Naton jäsenyys on ainoa vaihtoehto. Ainoastaan kukkahattutädit- ja sedät, yhdenasianliikkeen ajajat, taistolaiset (jos niitä vielä jostain löytyy), vasemmistolaiset, demarit ja muut suomettumisen puolestapuhujat sekä kettutytöt näkevät vielä Naton ulkopuolelle jäämisen ruusuisena vaihtoehtona, jossa lintukodissamme hiljaa hyssytellen olemme turvassa kaikelta pahalta.
Medvedevin kylmiä väreitä aiheuttava retoriikka tunnutaan kuitattavan täällä vain pullisteluna, mutta se on Suomessa syytä ottaa vakavasti. Yhteinen pitkä rajamme on varmasti venäläiskenraalien mielestä liian lähellä mm. Murmanskin laivastotukikohtaa. Venäläisten ollessa suurin väestöryhmämme,26 211 (Wikipedia), sekä jatkuva soluttautuminen mökki-ja asuntokaupoilla yhteiskuntaamme synnyttävät vaaratekijän pitkällä aikavälillä.

Kahden Tšetšenian sodan jälkeen Venäjän toimissa on helppoa nähdä tiettyä jatkuvuutta ja samankaltaisuutta mikä ei tule loppumaan ennenkuin nukkehallitsijat ovat vallassa entisissä Neuvostotasavalloissa.