perjantaina, lokakuuta 10, 2008

11010001111

avaruus---kaikki turhat tähtensä ihminen yksin.

----------------------------kuulolla ja odottaa

-------------------------------------------pelastuksen sanomaa

antennit turhat törröttäen,

näytönsäästäjät maailman ympäri binäärivirtaa nuuskivat

-----------------------------ja laskevat harhaa

sillä hiljaa avaruus meidät laskee pois ja jää vain suhinaa (tai tinnitus)

tähtien hiljaisuudesta kuulemme oman hiljaisuutemme, sen merkityksettömyyden pelkoa

-----------------------------ettei jälkeä jää, meistä




**************************runotorstain 105. haaste*************************

6 kommenttia:

johnleehooker kirjoitti...

Wau. Kuva-aiheeseen sopiva ensimmäinen kunnon otsikko :)

Frieden kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jouni kirjoitti...

Kiitoksia johnleehooker.

Toiselle kommentoijalle, kuka lienetkään. Selain kaatui ollessani kirjautuneena ja jostain syystä blogger on deletoinut kommentin. Täysin käsittämätön juttu, en siis ole tarkoituksella poistanut kommenttia. Pahoittelen mahdollista mielipahaa.

leikkipaikka kirjoitti...

Suhina unohtuikin minulta!

Leijonainen kirjoitti...

Tämä netti on hieno yhteydenpitomuoto, tästä ei jälkiä jää, niin ainakin luulemme. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän jälkien jättäminen kiinnostaa ja sitä enemmän rakastaa hiljaisuutta.
Hieno runo, herätti monenlaisia ajatuksia.

Jouni kirjoitti...

Kiitokset leikkipaikalle ja leijonaiselle kommenteista.

Välillä tuntuu siltä, että naisen ja miehen välinen kommunikaatio, varsinkin parisuhteessa, on samankaltaista kuin signaalien etsintä avaruudesta: yksipuolista yritystä ymmärtää etäisyyksien päästä tulevaa vierasta informaatiota.