11010001111
avaruus---kaikki turhat tähtensä ihminen yksin.
----------------------------kuulolla ja odottaa
-------------------------------------------pelastuksen sanomaa
antennit turhat törröttäen,
näytönsäästäjät maailman ympäri binäärivirtaa nuuskivat
-----------------------------ja laskevat harhaa
sillä hiljaa avaruus meidät laskee pois ja jää vain suhinaa (tai tinnitus)
tähtien hiljaisuudesta kuulemme oman hiljaisuutemme, sen merkityksettömyyden pelkoa
-----------------------------ettei jälkeä jää, meistä
**************************runotorstain 105. haaste*************************
6 kommenttia:
Wau. Kuva-aiheeseen sopiva ensimmäinen kunnon otsikko :)
Kiitoksia johnleehooker.
Toiselle kommentoijalle, kuka lienetkään. Selain kaatui ollessani kirjautuneena ja jostain syystä blogger on deletoinut kommentin. Täysin käsittämätön juttu, en siis ole tarkoituksella poistanut kommenttia. Pahoittelen mahdollista mielipahaa.
Suhina unohtuikin minulta!
Tämä netti on hieno yhteydenpitomuoto, tästä ei jälkiä jää, niin ainakin luulemme. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän jälkien jättäminen kiinnostaa ja sitä enemmän rakastaa hiljaisuutta.
Hieno runo, herätti monenlaisia ajatuksia.
Kiitokset leikkipaikalle ja leijonaiselle kommenteista.
Välillä tuntuu siltä, että naisen ja miehen välinen kommunikaatio, varsinkin parisuhteessa, on samankaltaista kuin signaalien etsintä avaruudesta: yksipuolista yritystä ymmärtää etäisyyksien päästä tulevaa vierasta informaatiota.
Lähetä kommentti