Illuziooni #2

Minun ja elämän välissä seisoo tuntematon tekijä

kasvoton, muodoton, äänetön epämuodostelma

65 kiloa massaa, lihaa, luuta ja nahkaa

ympärillä kyräilee luolan peikko

Turhaan pyristelen kuin lintu häkissä siipirikkona katselen

kaltereiden välistä näkyy vapaus

tie kulkijan vapaan

Täällä vain takana pitkä unohduksen kalteva pinta

epäuskon öillä kivetty

synkkä polku

näen uuden näyn, välähdyksen hämmennyn, olen hetken

sekaisin ilosta

vapaudun

minun ja elämän väli lähenee odotan, hahmotan

uutta ja ihmeellistä

on tuleva!

kaikki nyt näkyy uudessa valossa kristallin kirkkaana

loistaa illuusioni

yön valo

pimeydessä ohjaa kulkijaa