torstaina, lokakuuta 05, 2006

Madonruokaa

Hovimestari kuolema
aikakirjoistaan ulosmittaa
ihmisen
juhla-ateriaksi

Hovimestari kuolema
meidät ohjaa
synkkään
juhlapöytään
matojen ruuaksi



********runotorstain 20. haaste********

10 kommenttia:

Bambi kirjoitti...

Feast of worms.

Aivan ihana, synkkä ja kaunis, ainakin minua koskettava.

allyalias kirjoitti...

Turhuuksien turhuus! Niin katoaa mainen kunnia ja meistä tulee matojen ruokaa. Rakastettavan synkeää ja syksyistä tunnelmaa.

Hovimestari kuolemana on vanhaa kunnon viikatemiestä mielenkiintoisempi vaihtoehto.

SusuPetal kirjoitti...

Aah, pidin kovasti! Tyylikäs(hovimestarit ovat!), kolkko, lopullinen. Hieno.

elvenroot kirjoitti...

Herätti samoja kylmiä väreitä kuin Edgar Allan Poen runot. hrr.

Tui kirjoitti...

Olen samopilla linjoilla edellisten kommentoijien kanssa. Synkkä ja kylmiä väreitä aiheuttava runo, mutta hovimestari on hieno valinta kuoleman kuvaksi. Hyvä kokonaisuus.

Jouni kirjoitti...

Kiitos kommenteista. Vertauksesta matojen juhlaan/juhla-ateriaan löytyy paljonkin makupaloja runoudesta ja kirjallisuudesta kautta vuosisatojen. Edgar Allanillahan on Voittaja Mato, jossa Ihmistragedian näytöksen lopussa sankarina esittäytyy Mato.

sikuri kirjoitti...

Mutta miksi lullia madoissa, kun haudalla on kukkia? Minä aion olla tuhkana kahvipurkissa. Siistimpää, eikö?

Suojakänni kirjoitti...

Paradoksi: eikös hovimestarin tulisi ohjata matoset pöytään, ja kyypparin tarjoilla juhla-ateria, ihmisruumis, pienille ystävillemme?

Oli miten oli, on runo synkänjyhkeä, ihanan goottilainen!

Outoemo kirjoitti...

Karmean osuva. Jotenkin siinä tiivistyy myös se hetki, jolloin hyväksyy kuoleman välttämättömyyden ja tietää ettei ajatuksesta selviä kuin hirtehisellä otteella.

Isopeikko kirjoitti...

Lopulta madot saavat meidät kaikki komeissa tarjouluastioissa.