Madonruokaa
Hovimestari kuolema
aikakirjoistaan ulosmittaa
ihmisen
juhla-ateriaksi
Hovimestari kuolema
meidät ohjaa
synkkään
juhlapöytään
matojen ruuaksi
********runotorstain 20. haaste********
torstaina, lokakuuta 05, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Feast of worms.
Aivan ihana, synkkä ja kaunis, ainakin minua koskettava.
Turhuuksien turhuus! Niin katoaa mainen kunnia ja meistä tulee matojen ruokaa. Rakastettavan synkeää ja syksyistä tunnelmaa.
Hovimestari kuolemana on vanhaa kunnon viikatemiestä mielenkiintoisempi vaihtoehto.
Aah, pidin kovasti! Tyylikäs(hovimestarit ovat!), kolkko, lopullinen. Hieno.
Olen samopilla linjoilla edellisten kommentoijien kanssa. Synkkä ja kylmiä väreitä aiheuttava runo, mutta hovimestari on hieno valinta kuoleman kuvaksi. Hyvä kokonaisuus.
Kiitos kommenteista. Vertauksesta matojen juhlaan/juhla-ateriaan löytyy paljonkin makupaloja runoudesta ja kirjallisuudesta kautta vuosisatojen. Edgar Allanillahan on Voittaja Mato, jossa Ihmistragedian näytöksen lopussa sankarina esittäytyy Mato.
Mutta miksi lullia madoissa, kun haudalla on kukkia? Minä aion olla tuhkana kahvipurkissa. Siistimpää, eikö?
Paradoksi: eikös hovimestarin tulisi ohjata matoset pöytään, ja kyypparin tarjoilla juhla-ateria, ihmisruumis, pienille ystävillemme?
Oli miten oli, on runo synkänjyhkeä, ihanan goottilainen!
Karmean osuva. Jotenkin siinä tiivistyy myös se hetki, jolloin hyväksyy kuoleman välttämättömyyden ja tietää ettei ajatuksesta selviä kuin hirtehisellä otteella.
Lopulta madot saavat meidät kaikki komeissa tarjouluastioissa.
Lähetä kommentti