torstaina, lokakuuta 19, 2006

Syksy ainainen pyöveli

Kuolemansellin
harmaat seinät
valuvat vettä
kesän jälkeen
pyövelin
kurkottava käsi
vetää tuomiolle

Ei väännä katkaisijaa
ei pumppaa myrkkyä
ei yhteis-
ei niskalaukausta
ei hamppuköyden kutinaa
vaan hidasta hivutusta
ensilumille, talvipakkasille




*******runotorstain 22. haaste*******

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Syksy on kuolemanselli..

Jouni kirjoitti...

nimenomaan

Muikku kirjoitti...

Mielenkiintoista nähdä syksy pyövelinä. Siinä on mielestäni maskuliininen sävy. Moni oli nähnyt syksyn naisena.

Jouni kirjoitti...

Voihan se nainenkin olla pyöveli, vertauskuvallisesti, miehen hidasta hivutusta:). Ihmettelen tuota vuodenaikojen sukupuolistamista muutenkin.

SusuPetal kirjoitti...

Syksy on murhaa. Niin on talvikin.
Pidin tästä runosta.

Paperivuorineuvoksen pakinat kirjoitti...

Pidin runostasi, vaikka
mielestäni kaikissa vuodenajoissa on hyvät puolensa ja huonot. Kesässä ja keväässäkin huonot.

Syksyssä on upeaa ruskan väriloisto. Silloin luonto menee yöpuulle. Ikivihreät vain eivät lepää koskaan.

Kaikki on suhteellista. Mutta kyllä suomalainen syksy on paljon upeampi kuin Italian.