Väinämöisen tauko

Sataa.

Sininen bussi pysähtyi pysäkille. Paineet purkautuivat.

Väinämöinen suoristi selkänsä ohjauspyörän takana

oikaisi koipensa ja pisti tupakaksi

aah, työvuoro pian päättyy

ja saa soittaa kannelta

soitan tämän kaiken suohon

niin ettei se sieltä enää koskaan ylös nouse

ryskyttää tuulitakkitäti ovea

Väinämöinen rauhallisesti vetää parrastaan kanteleen

ja soittaa

aukeaa märkä asfaltti

häviää täti ja viemäri

mulla on tauko nyt

kerääntyy muitakin

on mummo, ukko ja akka

puliukko käsi roskiksesta vetää hampurilaisen

käärinliinat

teinityttö yökkää kadulle

ja niittinaama jää kiinni

nahkatakkiinsa

kukaan ei uskalla ovea koettaa

tuulitakkitädin kohtalo arveluttaa

ollaan mieluummin läpimärkänä

kuin kadotettuna sieluna hävinneenä