tiistaina, syyskuuta 12, 2006

Aikamme lasten valitus

Kuulin
aikamme lasten itkevän tilaansa, valittavan kohtaloaan markkinatalouden
kuristusotteessa räpistelevät linnunpoikaset tukehtumaisillaan
juuri pesästä pudonneet
lentokyvyttömät untuvikot
maailman pelossa kotiinsa kaipaavat kaikki heikot yksilöt
maailman pelossa heikot heittivät ässänsä hihasta
ennen viimeistä kättä
ja avasivat internetin ihmemaan hakeakseen lohtua bittien avaruudesta,
Googlen kaikkivoipaisuudesta, se on kohta vähintään jumala
chatista ja irkistä ja blogeista ja Texas holdemista
keskellä yötä, you tuubista
näet menneen elämäsi
latautuvan ikuisuuden

hakivat lohtua toisistaan aikamme lapset siivettömät perhoset yökerhoista
kasvavan epätoivon kiihkossa ottavat esson baarissa pohjat
ja sukellus valkeaan vaahtoon, pehmeään yöhön
ei nukuta enää, tervetuloa yö
ja karmea herätys seuraavan päivän painajaiseen

olet niin aikasi tuote
ajat vain pikataipaleita, haluat pikavoittoa, kaikki heti eikä koskaan myöhemmin!
myöhemmällä ei ole käypää arvoa, se on realisoimatonta illuusiota
vailla markkina-arvoa
vangitsit itsesi toteutumattomiesi unelmiesi ahtaaseen vankilaan
sen graniittiset kaltevat muurit kaatuvat päällesi
hautaavat elävältä
opintolaina, autolaina, asuntolaina, lainaa lainan päälle ja maksuhäiriö
sosiaaliavustus ja varkaissa vanhempien kukkarolla
lainaa lainaa lainaa kohta vainaa aah!
huudat valitat kiroat vanhempasi
lottovoittoa pelastajaksi janoat
janoat elämääsi takaisin

1 kommentti:

Anna kirjoitti...

Huh, hieno runo! Olet ymmärtänyt sen ainoan oikean jumalamme Googlen (muita nimiä sinun ei pidä lausuman) syvimmän olemuksen ja tuon jokalauantaisen kello 20.45 tapahtuvan epäjumalainpalveluksen, jota kutsumme lottoarvonnaksi, välisen yhteyden. Tämä taas korreloi suoraan tilannetta eli elämää tai sen korviketta, missä tämä uskovan ja toivovan ja rakastavan pyhä kolminainen identiteetti rakentuu pankkilainan ja toteutumattomien unelmien ristitulessa.