haiku #36
Tyhjyyttä täynnä
elämästä kärsivän
kivetty sydän
****runotorstain 45. haaste****
Tyhjyyttä täynnä
elämästä kärsivän
kivetty sydän
****runotorstain 45. haaste****
Lähettänyt Jouni klo 23:55
Tunnisteet: Haiku, Runotorstai
---------------------------©Jouni Huhtinen
3 kommenttia:
Passeli. Tuli vain mieleen, muuttuisiko jokin jos kivetyn paikalla olisi kovettu.
Kyllä mielestäni, kivettyminen on kovempaa. Kun se hajoaa se lohkeilee, kovettunut murenee jauhoksi. Siinä ollaan menty tunteettomuuden tuolle puolelle, kovettumisessa on vielä sen mahdollisuus, ehkä naisilla se on vaistonvaraisesti lähempänä, vai pitäisikö sanoa elimellisesti...
Tuli vain mieleen. Päätaloko se oli, jonka mielisanoja kovettu.
Lähetä kommentti