torstaina, kesäkuuta 07, 2007

Deus ex machina

Auringonlaskun jälkeen

yön mutapainissa

hämärään vihkiytyneet neitsyet

vuodattavat vertaan

ensimmäiselle Draculalleen

tylpälle seivästäjälle

sur-rur-rur


Yön mutapainissa

aviovuoteessa

viimeinen taisto

rintamalinjojen vedossa

kalsareista ponnahtaa muna

tarpeeksi kypsyneenä

komennetaan takaisin

kääntyvän kyljen

tirinässä

säikeet pääkopan hiilloksessa

istahdan tietokoneen ääreen



***************runotorstain 50. haaste***************

5 kommenttia:

Hanhensulka kirjoitti...

Onhan niitä huonompiakin korvikkeita rakkaudelle:)

teltta keskellä merta kirjoitti...

Mielenkiintoisen runon olet sanasta virikesanasta kone kirjoittanut. Jäin miettimään sellaista, että voisiko tuon "muna"-sanan kokonaan jättää pois ja sanoa vain /kalsareista ponnahtanut/??, mutta toisaalta tuo pieni sana luo kyllä tunnelmaan sopivan mielikuvan. Oikeastaan pidin tästä. Taitavaa.

maaretta kirjoitti...

Tämä oli hieno. Arkista todellisuuttaa virtuaalimaailman innoittamana tai toisinpäin.

Jouni kirjoitti...

Kiitos kommentoijille.

Totta, hanhensulka, huonompiakin vaihtoehtoja on, valitettavasti. Rakkaudelle vaan ei saisi olla korvikkeita.

En oikein tiedä siitä, teltta keskellä merta, voiko sitä munaa poistaa. Poistaminen sotkisi koko rytmin, ja sitten pitäisi poistaa loputkin viimeiseen riviin asti. Silloin se korostaisikin paremmin, nimensä mukaisesti, yllätyksellistä käännettä. Mutta ehkä tässä tapauksessa se ei enää olisikaan yllättävä, pikemmin odotettu...
Hmmm, ehkä loppuakin pitäisi hieman rukata. Se voisi mennä jotenkin tähän tapaan:
kalsareista ponnahtaa
tietokoneen ääreen
hiiltynyt ukko:)

Arkihan se paras innoittaja on. Harmillista vaan maaretta on se, ettei virtuaalimaailmaan pääse pakoon tarpeitaan.

Kiitos vielä kerran.

Johannes kirjoitti...

Minua tämä nauratti koko matkan ajan ja IMHO se muna on pidettävä mukana.