Deus ex machina
Auringonlaskun jälkeen
yön mutapainissa
hämärään vihkiytyneet neitsyet
vuodattavat vertaan
ensimmäiselle Draculalleen
tylpälle seivästäjälle
sur-rur-rur
Yön mutapainissa
aviovuoteessa
viimeinen taisto
rintamalinjojen vedossa
kalsareista ponnahtaa muna
tarpeeksi kypsyneenä
komennetaan takaisin
kääntyvän kyljen
tirinässä
säikeet pääkopan hiilloksessa
istahdan tietokoneen ääreen
***************runotorstain 50. haaste***************
5 kommenttia:
Onhan niitä huonompiakin korvikkeita rakkaudelle:)
Mielenkiintoisen runon olet sanasta virikesanasta kone kirjoittanut. Jäin miettimään sellaista, että voisiko tuon "muna"-sanan kokonaan jättää pois ja sanoa vain /kalsareista ponnahtanut/??, mutta toisaalta tuo pieni sana luo kyllä tunnelmaan sopivan mielikuvan. Oikeastaan pidin tästä. Taitavaa.
Tämä oli hieno. Arkista todellisuuttaa virtuaalimaailman innoittamana tai toisinpäin.
Kiitos kommentoijille.
Totta, hanhensulka, huonompiakin vaihtoehtoja on, valitettavasti. Rakkaudelle vaan ei saisi olla korvikkeita.
En oikein tiedä siitä, teltta keskellä merta, voiko sitä munaa poistaa. Poistaminen sotkisi koko rytmin, ja sitten pitäisi poistaa loputkin viimeiseen riviin asti. Silloin se korostaisikin paremmin, nimensä mukaisesti, yllätyksellistä käännettä. Mutta ehkä tässä tapauksessa se ei enää olisikaan yllättävä, pikemmin odotettu...
Hmmm, ehkä loppuakin pitäisi hieman rukata. Se voisi mennä jotenkin tähän tapaan:
kalsareista ponnahtaa
tietokoneen ääreen
hiiltynyt ukko:)
Arkihan se paras innoittaja on. Harmillista vaan maaretta on se, ettei virtuaalimaailmaan pääse pakoon tarpeitaan.
Kiitos vielä kerran.
Minua tämä nauratti koko matkan ajan ja IMHO se muna on pidettävä mukana.
Lähetä kommentti