sunnuntaina, marraskuuta 11, 2007

Maata metsää polku

Elämäni on varjo

joka jo luontoon sulanut

ottanut puun hahmon

maan aineet imenyt itseensä


Kurkottaa se lehteviä käsiään

syliään aukaisee

huokaa ja kuiskii hiljaa

pimeydessä


Tallatut polkuni

jo kohta ruohoa

kotia

umpimetsää



***runotorstain 67. haaste***

Ei kommentteja: