lauantaina, maaliskuuta 08, 2008

Lihan kieli

Kun painaudun sinua vasten häviän

olemassaoloni taistelun vuoksesi

olemme toistemme liha

hyytelöä värisevää toisissamme

suoritamme palvontamenoja

lävitse käymme ikiaikaiset rituaalit

olemme toistemme ainoa uskonto

jonka puolesta vuodamme verta

otamme vastaan kuninkuuden

otsalla hiustemme sekaiset seppeleet

aateloidumme hien jalosukuisuuteen

lakanan valtakunnan valtiaina

iskemme toisiamme vasten

kuin laineet rantaan

kivikkoon pehmeään hiekkaan

yhdymme


kun painaudun sinua vasten elän

olemassa olen vuoksesi

olemme toistemme liha

suolaa meren pinnalla

painottomina keinumme

annamme aaltojen kuljettaa ees taas ees taas

tähdet silmissä

ruokimme toistemme

ahneesti palavaa tulta

pidämme kiinni kovemmin

puristuksen voimasta

huokaamme yhteen ääneen

vaieten muuten ollen

lihassa märän kielen

litisee lätisee liha

sanaton kieli

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

minua miellytti tuo: olemme toistemme ainoa uskonto. Rohkea kirjoitus, rohkeus on positiivinen asia!