sunnuntaisin hiljennymme
juopottelun jälkeen kun hikipisarat,
nuo tärinässä puristetut työn ja tuskan timantit
kimaltelevat otsalla kuin jääpuikot räystäillä helmikuussa
ja sisuskalut (––––––––––––)
kipristelevät kuin simpukankuoret
auringonpaisteessa janoten vettä
hajoava ruumis ravaten
edestakaisin sohvan ja vessan väliä

sunnuntaisin vähän sanottavaa
viikonlopun urotöistä, suurteoista
ammennettu tyhjiin haihattelun
laarit, (veivät tuhkatkin pesästä)
pullonpohjat vain jäivät
totuuden nimestä ei edes nimeksi
maailman parantamisesta sotien välissä

sunnuntaina ei maksa vaivaa
muistaa muistin pätkimistä
perjantain ja lauantain osalta
yön pimeistä hetkistä
jaksaa vaivata
pää parka, keho arka nyt muistaa:
oli niin hauskaa,
enää ei naurata