koneessa sydän
hakkaa metalliaan
sonetteja peltikuorestaan
nakuttaa polttaa
irti toisistaan
rikki raastaa
lasia hersyvää
ilmassa irrallaan
jäseniä osia
sätkii pätkii
yhä jyskyttää yhä
sydän
*****runotorstain 138. haaste*****
perjantaina, syyskuuta 04, 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
raastava runo
Tanakan rytmikäs runo. Inhimillinen kone tai konemainen ihminen, kyborgi vai vertauskuva? Taiteelliset lahjat moninaiset kun hakkaa sekä metallia että sonetteja.
Runostakin löytyy konerytmi.
Tuli mieleen tietsikkapeliriippuvuus. Hyvä runo.
Kiitoksia herrasväelle. Kaikkea sitä tuleekin mieleen toisille kun itse ajattelee (huonosti) autoa ja kolaria.
Mikä kylläkin nyt osuu makaaberiin yhteyteen Porissa sattuneen kuolonkolarin vuoksi.
Lähetä kommentti