Pulp fetus
Onnesta sekaisin raskaudesta
tekijöistä tuntemattomista
elää ei suotu alun ihmisen
vaan kuoli sikiö vaivainen
surmansyöksyssä veren
tuli ja lähti pienokainen
sinä itkit
itkin minä
********runotorstain 58. haaste********
torstaina, syyskuuta 06, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Tästähän sitä hartaasti kiistellään, lapsi vai ei.
Minulle oli... 2 kertaa. Hienosti kirjoitat. Tunteiden vuoristorataa, niin raakaa ja raadollista.
Kyllä se toivottuna tunnetaan lapseksi. Kipeän koskettava.
Niin mistä syystät tahansa niin jälkensä jättää.
Ikäväkseni on minun lainattava itseäni:
kyyneleideni mustat hiutaleet
leijailevat juroilta kasvoiltani
ja saan nähdä hänet niiden silmin:
ei kykenevä elämään.
(En muuten vieläkään oikein hyväksy tuota tylyä ajatusta)
Keskenmenetetyn (Mikä pirullinen eufemismi) lapsen kuolema ei satuta sen vähempää kuin jo omin voimin hengittäneen lapsenkaan kuolema.
Kiitokset kaikille kommenteista.
Lähetä kommentti