torstaina, syyskuuta 06, 2007

Pulp fetus

Onnesta sekaisin raskaudesta

tekijöistä tuntemattomista

elää ei suotu alun ihmisen

vaan kuoli sikiö vaivainen


surmansyöksyssä veren

tuli ja lähti pienokainen

sinä itkit

itkin minä



********runotorstain 58. haaste********

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tästähän sitä hartaasti kiistellään, lapsi vai ei.

Anonyymi kirjoitti...

Minulle oli... 2 kertaa. Hienosti kirjoitat. Tunteiden vuoristorataa, niin raakaa ja raadollista.

Elli-neiti kirjoitti...

Kyllä se toivottuna tunnetaan lapseksi. Kipeän koskettava.

Anonyymi kirjoitti...

Niin mistä syystät tahansa niin jälkensä jättää.

Anonyymi kirjoitti...

Ikäväkseni on minun lainattava itseäni:

kyyneleideni mustat hiutaleet
leijailevat juroilta kasvoiltani
ja saan nähdä hänet niiden silmin:
ei kykenevä elämään.

(En muuten vieläkään oikein hyväksy tuota tylyä ajatusta)

Keskenmenetetyn (Mikä pirullinen eufemismi) lapsen kuolema ei satuta sen vähempää kuin jo omin voimin hengittäneen lapsenkaan kuolema.

Jouni kirjoitti...

Kiitokset kaikille kommenteista.