Unohduksen suura
Tähän sijani saanut,
yksin odotan
josko huomenna tulisivat vihdoinkin
antaisivat ajan pysähtyä
virran seisahtua
Missä viipyvät, missä ovat kippari
ja kansimies
eivät vielä näy
kotina kaloille vain
hampaat ajan jauhavat
Ei noussut nokka ulapalle
..............................auringon mukana
ei jokea noustu ylös
ei tuulta tervehditty hei
............................ei
missä ovat kippari
ja kansimies
Kotilot mosaiikkia
muuraavat ikiaikaista
kreikkalaisten mytologioista
kivettyneet kuvat
piirtyvät pohjaani
Missä ovat kippari ja kansimies
ei rantaviivalta hiekanjyvää näy
**********runotorstain 47. haaste**********
3 kommenttia:
Apeat ovat ainakin monien kalastuksesta elantonsa saaneiden, koko elämänsä rakentaneiden kalastajien mielialat nykyisin.
Surullinen ja kaunis runo, pidin tästä paljon. Toisto rytmittää hyvin.
Minäkin pidin tästä paljon. Niin hyvä elämän kuvaus, kuinka paljon odottamista elämä pitääkään sisällään. Ja usein kippari ja perämies jossain hukassa. Tuli mieleen Kafkan yksi lyhyt novelli tästä runosta. Toisto tuo hienon lisärytmityksen runoon.
Lähetä kommentti